Retun elämää

”Hei kauniit tyttöni!”, Liam huutaa eteisestä, kun on tullut sisälle. Hän sulkee oven, riisuu ulkovaatteensa ja kävelee sisemmälle taloon. Hän menee olohuoneeseen ja näkee vaimonsa ja tyttärensä leikkivän lattialla. ”Hei Liam”, Livia sanoo ja kääntyy katsomaan miestään hymyillen. Evangeline konttaa hymyillen isänsä luo. ”Hei isän prinsessa”, Liam sanoo hymyillen lapselleen ja kyykistyy alas. ”Meillä on sinulle yllätys”, Livia sanoo. ”Menen vaihtamaan vaatteeni”, Liam sanoo, nousee ja menee yläkertaan. Livia katsoo miehensä perään ja huokaa. Hänellä on ikävä heidän kahdenkeskisiä hetkiä. Pian Liam tulee takaisin. ”Mikä yllätys on?”, Liam kysyy. ”Mene istumaan minua vastapäätä”, Livia sanoo. Liam istuu vastapäätä vaimoaan. ”Vähän kauemmas”, Livia sanoo. Liam liikkuu kauemmas, kunnes Livia sanoo hänen pysähtyvän. Livia nostaa Evangelinen seisomaan jalkojensa väliin ja sanoo:” Kävele isän luo.” Liam katsoo tytärtään, joka haparoivin askelin kävelee hänen luokseen. Liam laittaa kätensä valmiiksi ottaakseen tyttärensä kiinni ja pian tämä kaatuu hänen syliinsä. ”Olen niin ylpeä sinusta”, Liam sanoo tyttärelleen ja pussaa tämän poskea. Evangeline naureskelee. ”Uudestaan”, Liam sanoo. Hän laskee tyttärensä lattialle ja tämä kävelee äitinsä luo. ”Otan sen videolle”, Liam sanoo ja laittaa puhelimestaan videon päälle. ”Nyt”, hän sanoo ja alkaa kuvaamaan. ”Kävele isän luo”, Livia sanoo tyttärelleen ja tämä kävelee isänsä luo. Liam laittaa videon twitteriin.

Illalla Livia ja Liam ovat sängyssä valmiina nukkumaan. Livia katsoo miestään. ”Mitä?”, Liam kysyy. ”Minulla vain… on ikävä sinua”, Livia vastaa. ”Minähän olen tässä”, Liam sanoo ja kääntyy katsomaan vaimoaan. ”Aion kertoa jotain ja toivon, että et pysäytä minua”, Livia sanoo. ”Okei”, Liam sanoo. ”Rakastan sinua ja tiedän, että teet niin paljon työtä, koska haluat Evangeline pärjää, kun emme ole täällä ja olen todella kiitollinen siitä, mutta teit paljon rahaa, kun olit One Directionissa ja minulla on ikävä meidän kahdenkeskeistä aikaa. Ahkeroit niin paljon, että joskus pelkään, että palat loppuun”, Livia kertoo. “Kiitos, kun kerroit tunteistasi”, Liam sanoo. “Pointti tässä oli, että voisitko ottaa pikku loman ja olla minun ja meidän tyttären kanssa, koska hän tarvitsee sinua myös?”, Livia kysyy. “Katson, mitä voin tehdä”, Liam vastaa. “Okei”, Livia sanoo hymyillen. Hän sammuttaa pöytälampun ja alkaa nukkumaan. Pian hän tuntee miehensä kädet ympärillään.

Kuukauden ajan muutosta ei tapahdu. Livia tuntee olonsa petetyksi.

Liam tulee kylpyhuoneesta makuuhuoneen puolelle. Hän kuulee vaimonsa itkevän sängyssä. ”Mikä on?”, hän kysyy huolestuneena, menee sänkyyn ja ottaa vaimonsa syliinsä. ”Älä koske minuun Liam”, Livia sanoo. Liam päästää irti vaimostaan ja kysyy:” Mikä on?” Livia vastaa:” Minulla on ikävä sinua.” Liam sanoo:” Mutta olen tässä näin.” Livia sanoo:” Tiedät, mitä tarkoitan. Vai kuuntelitko edes minua sinä iltana.” Liam tietää, mitä Livia tarkoittaa. “Kulta olen pahoillani”, Liam sanoo. Livia ei vastaa mitään ja sulkee silmänsä. Liam kuulee pian vaimonsa nukahtaneen. Hän sulkee silmänsä.

Aamulla Liam herää herätyskelloonsa. Hän katsoo vaimoaan ja huokaa. Hän nousee sängystä, hakee pukunsa, joka roikkuu vaatekaapinoven kahvasta ja menee kylpyhuoneeseen pukemaan. Kun hän on valmis, hän tulee takaisin makuuhuoneeseen. Hän kävelee pinnasängyn luo ja kuiskaa lapselleen:” Rakastan sinua.” Hän pussaa sormiaan ja painaa ne tyttärensä otsalle. Hän katsoo vielä vaimoaan hetken ja lähtee sitten töihin.

Torstaina Livia istuu olohuoneessa ja odottaa äitinsä tulevan. Joka torstai hänen äiti tulee hoitamaan Evangelineä, jotta Livia saa aikaa itselleen. Ovikello soi. Livia ottaa Evangelinen syliinsä, kävelee ovelle ja avaa sen. ”Hei äiti”, hän sanoo ja päästää äitinsä sisälle. Evangeline innostuu mumminsa näkemisestä. ”No hei sinullekin”, Livian äiti sanoo lapsenlapselleen ja ottaa tämän syliinsä. ”Hän voi näyttää sinulle jotain”, Livia sanoo. ”Mitä?”, äiti kysyy. ”Laske hänet maahan”, Livia sanoo. Hänen äiti laskee tytön maahan. ”Näytä mummille, mitä osaat”, Livia sanoo. Evangeline nousee seisomaan ja kävelee vähän matkaa. “Vo että! Osaat kävellä”, Livian äiti sanoo lapselle. Evangeline menee mumminsa luo ja kaatuu tämän syliin. ”Rakastan sinua”, Livian äiti sanoo lapselle. ”Menen nyt”, Livia sanoo. Hänen äitinsä nousee lattialta lapsen kanssa. ”Sano heippa äidille”, äiti sanoo. Evangeline heiluttaa äidilleen. Livia antaa tyttärelleen pusun ja lähtee sitten.

Puolen tunnin päästä Livia on puistossa. Hän istuu penkille ja katselee ihmisiä. Hän näkee vanhan avioparin ruokkimassa lintuja. Livia naurahtaa itsekseen. Hän toivoo, että hän ja Liam istuvat tuossa vanhana parina. ”Hei”, Livia kuulee miehen sanovan. Hän kääntyy katsomaan miestä ja sanoo:” Hei.” Mies on pitkä, hänellä on vähän tummempi iho, kuin Livialla ja hänellä on ruskeat silmät. ”Voinko istua?”, mies kysyy. ”Toki”, Livia vastaa. Mies istuu alas ja huomaa Livialla olevan sormukset. ”Olen pahoillani”, mies sanoo. ”Miksi?”, Livia kysyy. ”En tiennyt, että olet varattu”, mies vastaa. ”Tulit siis iskemään minua”, Livia sanoo ja nauraa. ”Suoraan sanoen kyllä, mutta nyt tiedän, että minulla ei ole mahdollisuutta”, mies sanoo. “Ei olekaan”, Livia sanoo. “Miksi olet täällä yksin?”, mies kysyy. “Mieheni on töissä ja minulla on diili äitini kanssa, että hän tulee joka torstai vahtimaan meidän tytärtä, jotta voin viettää vähän vapaata”, Livia vastaa. Mies kyselee lapsesta ja he puhuvat kaikesta muustakin.

Kahden tunnin päästä Livia katsoo kelloaan ja sanoo:” Anteeksi, mutta minun pitää mennä, mutta oli kiva jutella kanssasi.” Mies sanoo:” Juu.” Livia nousee penkiltä ja lähtee kotiin.

Kahden viikon ajan Livia ja mies tapaavat puistossa ja juttelevat. Livia tuntee ihastuvansa mieheen.

”Liam meidän pitää puhua”, Livia sanoo, kun he ovat nukuttaneet Evangelinen. He menevät olohuoneeseen, istuvat sohvalle ja Liam kysyy:” Mitä on mielessäsi?” Livia vastaa:” Sinä tiedät, että äitini tulee joka torstai katsomaan Evangelinea, jotta minä voin tehdä, mitä haluan ja olen viettänyt paljon aikaa puistossa ja noin kolme viikkoa sitten eräs mies alkoi puhumaan siellä kanssani ja hän tietää, että olen naimisissa, joten hän ei ole yrittänyt mitään. Me olemme vain jutelleet, mutta minä olen vähän ihastunut häneen. Halusin kertoa tämän sinulle, koska haluan olla rehellinen sinulle. Rakastan sinua ja siksi olen päättänyt, että en mene sinne puistoon enää.” Liam miettii hetken ja sanoo sitten:” Kiitos, että olet rehellinen. Olen varma, että et ole ainut, jolle on käynyt näin. Tiedän, että sinulla on ikävä meidän kahdenkeskeistä aikaa, mutta minua tarvitaan siellä juuri nyt. Olen varma, että se vaikuttaa asiaan. Rakastan sinua.” Liam ottaa vaimonsa syliinsä ja Livia painaa päänsä hymyillen miehensä olkapäälle.

Seuraavaan kolmeen viikkoon Livia ei enää mene puistoon. Hän alkaa jo päästä yli ihastuksesta.

Livia kävelee kadulla. Hän pysähtyy äkisti. Hän näkee sen miehen tulevan kohti. Livia kääntyy siihen suuntaan, mistä tuli. Pian hän tuntee miehen käden kädellään. Livia kääntyy ja sanoo:” Hei.” Mies kysyy:” Miksi et ole tullut puistoon enää?” Livia vastaa:” Koska en voi nähdä sinua.” Mies kysyy:” Miksi?” Livia vastaa:” Koska olen ihastunut sinuun, enkä halua pettää miestäni, koska rakastan häntä.” Mies vetää Livian kujalle, vaikka Livia yrittää vastustella. Mies laittaa hänet seinää vasten ja suutelee. Livia vastaa miehen suudelmaan. Pian hän kuitenkin työntää miehen pois ja juoksee pois.

Puolen tunnin päästä Livia on kotona. Hän avaa oven ja huutaa:” Äiti!” Hän näkee Liamin tulevan keittiöstä Evangeline sylissään. ”Hei”, Liam sanoo hymyillen. ”Mitä teet täällä?”, Livia kysyy. ”Pääsin aikaisemmin”, Liam vastaa. Livia katsoo miestään ja tuntee kyyneleidensä valuvan. Hän polvistuu lattialle itkemään. Liam vie Evangelinen syöttötuoliin, tulee takaisin, polvistuu vaimonsa eteen ja ottaa tämän syliinsä. ”Mikä on?”, Liam kysyy. ”Minä… Olen… tehnyt… jotain… todella… pahaa”, Livia vastaa itkusta takeltaen. ”Kerro minulle”, Liam sanoo. ”Muistat … kun… kerroin… sinulle… siitä… ihastus… jutusta”, Livia sanoo. ”Juu”, Liam sanoo. “En… ole… mennyt… sinne… puistoon… kolmeen… viikkoon… ja… tänään… se… mies… näki… minut… kävelemässä… poispäin… mutta… hän… sai… minut… kiinni. Me… juttelimme… ja… sitten… hän… vei… minut… johonkin… kadulle… ja… laittoi… minut… seinää… vasten… ja… suuteli… minua… ja… minä… vastasin… siihen… suudelmaan”, Livia kertoo itkun seasta. Hän katsoo miestään ja näkee tämän poskilla valuvan kyyneleet. ”Ole … kiltti… äläkä… jätä… minua. Minä… rakastan… sinua… enkä… halua… menettää… sinua… ja… Evangelinea. Teen… mitä vain”, Livia sanoo itkun seasta. Liam ottaa vaimonsa kasvot käsiinsä, nostaa tämän pään, katsoo tätä silmiin ja sanoo:” En aio jättää sinua. Lupasimme toisillemme ylä- ja alamäissä. Miedän pitää vain pelastaa avioliittomme.” Livia katsoo miestään ja tuntee oksennuksen tulevan. Hän nousee lattialta ja juoksee vessaan oksentamaan. ”Oletko kunnossa?”, hän kuulee miehensä kysyvän ovelta. ”Minun on päästävä kirkkoon”, Livia vastaa. ”Soitan äidilleni, voiko hän katsoa Evangelinea”, Liam sanoo. Livia kääntyy katsomaan miestään. ”Olemme tässä yhdessä”, Liam sanoo. Livia nousee lattialta ja kävelee miehensä kanssa keittiöön. Liam ottaa Evangelinen syöttötuolista ja tulee eteiseen. Livia alkaa pukemaan tytärtään ja itseään sillä välin, kun Liam soittaa äidilleen. ”Voimme viedä hänet vanhemmilleni”, Liam sanoo puhelun päätyttyä. Livia nyökkää. Liam pukee myös ulkovaatteensa ja sitten he menevät ulos. Liam avaa auton ovet, Livia vie Evangelinen turvakaukaloon ja menee sitten etupenkille. Liam ajaa ensin vanhempiensa luo ja vie Evangelinen sisälle. Sitten hän ajaa, kunnes tulee kirkko vastaan. Hän parkkeeraa auton ja nousee Livian kanssa autosta. He kävelevät sisälle kirkkoon. ”Tässä kirkossa menimme naimisiin”, Livia sanoo. ”En tunnistanut sitä aluksi, mutta nyt muistan”, Liam sanoo. He kävelevät alttarille ja polvistuvat siihen. He laittavat kätensä ristiin ja painavat päänsä. ”Hei”, he kuulevat miehen sanovan ja nostavat päänsä. ”Hei minä muistan teidät. Minä olin teidän hääpappi”, mies sanoo. Livia ja Liam eivät sano mitään. ”Voinko auttaa teitä?”, mies kysyy. ”Rukoilisitko avioliittomme puolesta, että se kestää”, Livia vastaa, sulkee silmänsä ja painaa päänsä. Liam tekee samoin. ”Rakas Jumala. Sinä näet tämän parin. Sinä näet, mikä on huonosti. Sinä tiedät, mitä rakkaus on. Paranna heidät rakkaudellasi ja anna heille rohkeutta näyttää sitä toisilleen”, pappi rukoilee. Livia tuntee kyyneleidensä valuvan. Rukouksen jälkeen hän katsoo alttaritaulua, jossa on kuvattu Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Hän katsoo taulua ja hengittää haukkoen. ”Livia”, hän kuulee miehensä sanovan. Hän kääntyy katsomaan tätä. ”Me selviämme tästä”, Liam sanoo. ”Tiedän”, Livia sanoo ja halaa miestään. ”Hei meillä on tämä kerho avioliitossa oleville.”, pappi sanoo ja antaa heille mainoksen. He lukevat sen ja katsovat toisiaan tietävästi.

Seuraavan kuukauden aikana he käyvät joka viikko kerhossa. Yhtenä viikonloppuna on myös avioliittoleiri, jolle he myös menevät. Kerho kerroilla ja leirillä tulee erilaisia tehtäviä. Tämä kaikki parantaa ja hoitaa heidän suhdettaan. Livia unohtaa myös ihastuksensa.

”Hei kauniit tyttöni!”, Liam huutaa eteisestä, kun tulee kotiin töistä. Evangeline nousee lattialta ja hoipertelee isänsä luo. ”Isän prinsessa”, Liam sanoo ja ottaa lapsen syliinsä. Hän kävelee olohuoneeseen ja näkee vaimonsa istuvan sohvalla. Livia kääntyy katsomaan miestään ja sanoo hymyillen:” Hei Liam.” Liam istuu myös sohvalle, hän laittaa tyttärensä lattialle ja suutelee vaimoaan. Livia kikattaa suudelman jälkeen. ”Arvaa mitä?”, Liam kysyy. ”Mitä?”, Livia kysyy. ”Minulla on kuukauden loma”, Liam vastaa hymyillen. ”Ihanaa!”, Livia huutaa innoissaan ja hyppää miehensä kaulaan. Liam nauraa vaimolleen. ”Ja arvaa mitä?”, Liam kysyy. ”Mitä?”, Livia kysyy. ”Sinä ja minä menemme lomalle viikonloppuna. Vanhempani ottavat Evangelinen”, Liam vastaa. “Rakastan sinua”, Livia sanoo ja suutelee miestään. “Minäkin rakastan sinua”, Liam sanoo suudelman jälkeen. ”Soitan äidilleni, että hänen ei tarvitse seuraavan kuukauden aikana tulla katsomaan torstaisin Evangelinea”, Livia sanoo ja ottaa puhelimen taskustaan. “Älä soita”, Liam sanoo. Livia katsoo miestään kysyvästi. “Me voisimme torstaisin tehdä jotain kahdestaan. Vain sinä ja minä”, Liam sanoo. “Okei”, Livia sanoo ja painautuu miestään vasten. Evangeline alkaa rutisemaan lattialla. Liam kääntyy katsomaan tytärtään ja sanoo:” Minäkin rakastan sinua.”

Perjantaina päivällä Liam ja Livia pakkaavat viikonlopun tarvikkeet itselleen ja Evangelinelle. Kun kaikki on valmista he vievät tavarat autoon ja lähtevät. Ensin he vievät Evangelinen Liamin vanhemmille ja jatkavat sitten siitä.

Kolmen tunnin päästä he ovat mökin pihassa. He nousevat autosta, ottavat laukkunsa, Liam lukitsee auton ovet ja he kävelevät mökin ovelle. Liam avaa oven ja he menevät sisälle. He vievät laukut makuuhuoneeseen ja päättävät lähteä kävelylle metsään.

Illalla he istuvat takkatulen ääressä. Livia katsoo miestään. ”Mitä?”, Liam kusuu. ”Minä vain haluan sinua”, Livia vastaa. Liam kääntyy katsomaan vaimoaan. Hän tulee lähemmäs ja suutelee tätä. Livia riisuu miehensä paidan. Liam riisuu vaimonsa paidan. Livia riisuu miehensä housut. Liam riisuu vaimonsa housut ja rintsikat ja laittaa tämän makuulle lattialle. Hän suutelee vaimonsa kaulaa ja hyväilee tämän rintoja. ”Liam”, Livia huokaa. ”Oh gosh”, Liam huokaa. Hän suutelee vaimoaan ja riisuu samalla tämän pikkuhousut ja laittaa sormensa tämän alapäähän. ”Niin märkä”, Liam sanoo. ”Vain sinulle”, Livia sanoo. Liam katsoo vaimoaan hymyillen. Livia suutelee miehensä kaulaa ja riisuu samalla tämän bokserit. ”Oletko valmis?”, Liam kysyy. ”Aina valmis sinulle”, Livia vastaa. Pian hän tuntee miehensä sisällään. ”Oh Liam”, Livia huokaa. ”Oh gosh”, Liam huokaa ja alkaa liikkua sisään ja ulos. ”Olen tulossa”, Livia huokaa hetken päästä. ”Minä myös”, Liam huokaa. ”Ahhuhh”, Livia huokaa. ”Kolmannella”, Liam sanoo. ”Yksih”, Livia huokaa. ”Kaksi”, Liam huokaa. ”Kolme”, he sanovat yhtä aikaa ja tulevat. He yrittävät saada hengityksensä tasaantumaan. Liam menee pois vaimonsa päältä. Livia kääntyy katsomaan miestään hymyillen. ”Rakastan sinua”, hän sanoo. ”Minäkin rakastan sinua”, Liam sanoo ja katsoo vaimoaan hymyillen.

Kahden viikon päästä Livia istuu vessassa ja odottaa raskaustestin tulosta. Hän tekee tämän joka kerran jälkeen. He eivät ole koskaan käyttäneet kondomia tai muita ehkäisymenetelmiä ja nyt, kun Evangeline on jo isompi, Livia haluaisi toisen lapsen. Munakello soi. Livia sammuttaa sen ja katsoo testin tuloksen, positiivinen. Hän päättää, että ei kerro Liamille vielä, vaan käy ensin neuvolassa. Hän varaa neuvola ajan torstaiksi. Liam on sopinut poikien kanssa tapaamisen, joten Livialla on muutama tunti aikaa itselleen, kun hänen äiti tulee katsomaan Evangelinea.

Torstaina Livia menee neuvolaan ja saa varmuuden vauvasta. Tämän jälkeen hän menee ostamaan Liamin lempisuklaata, bodyn, jossa on isokarhu ja pikkukarhu ja jossa lukee:” Me and my dad.” Hän ostaa vielä lahjapussin. Sitten hän kävelee kotiin.

”Äiti! Tulin jo!”, Livia huutaa eteisestä. Hänen äiti kävelee eteiseen Evangeline sylissään. ”Tervetuloa kotiin”, äiti sanoo. Äiti näkee pussit ja sanoo:” Vähän shoppailua.” Livia sanoo:” Pieni yllätys Liamille.” Äiti sanoo:” Ehkä minun pitää ottaa Evangeline mukaani.” Livia sanoo:” Tämä ei ole sitä mitä luulet.” Hän ottaa tyttären äidiltään. Äiti pukee ja lähtee. Livia vie Evangelinen syöttötuoliin ja alkaa laittamaan miehensä yllätyspakettia.

”Kotona ollaan!”, Liam huutaa eteisestä, kun tulee kotiin. Hän riisuu ulkovaatteensa ja kävelee olohuoneeseen. Hän näkee vaimonsa istuvan sohvalla Evangeline sylissään ja heillä on lahjapaletti. Liam istuu sohvalle. ”Meillä on lahja sinulle”, Livia sanoo ja antaa paketin. Liam avaa sen ja ottaa päällimmäisen asian, joka on hänen lempisuklaata. Sitten hän ottaa bodyn. Lopuksi on raskaustesti ja ultraäänikuva. Liam katsoo kuvaa silmät suurina. Hän katsoo vaimoaan ja kysyy:” Oletko?” Livia vastaa hymyillen:” Olen.” Liam katsoo vaimoaan ja tuntee kyyneleidensä valuvan. Livia laittaa tyttärensä lattialle ja halaa miestään. ”En voi uskoa sitä”, Liam sanoo. ”Aww Liam”, Livia sanoo. Halauksen jälkeen he katsovat toisiaan hymyillen. ”Samat säännöt, kuin viimeksi”, Livia sanoo. ”Juu”, Liam sanoo.

Illalla Livia lukee kirjaa sängyssä. Pian hän tuntee miehensä suun mahallaan. ”Liam rakastan sitä, miten rakastat lapsiasi”, Livia sanoo hymyillen ja silittää miehensä hiuksia. ”Minä rakastan sitä, miten paljon sinä rakastat heitä”, Liam sanoo. Livia sulkee silmänsä hymyillen ja kuulee ennen nukahtamista Liamin puhuvan mahalle.

Yhdeksän kuukauden päästä heille syntyy kaunis poikavauva. Vaikka Evangeline on vielä pieni hän ottaa isosiskon roolin vakavasti ja katselee aina vierestä, kun vauvaa hoidetaan ja hän viihdyttää tätä. Liam ja Livia ovat onnellisia perheestään ja kiittävä luojaa tästä kaikesta.