Retun elämää

Ristin käteni ja rukoilen. En ole ennen ottanut tätä asiaa rukoukseeni. ”Isä pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi. Poista elämästäni tämä yksinäisyys ja anna elämääni rakkaita ihmisiä tuekseni ja turvakseni ja joille voisin purkaa tunteita ja joihin voisin tukeutua pahan paikan ja huonon olon kanssa. Kaipaan niitä ihmisiä, jotka halaavat minua ja joiden kanssa voin nauraa. Isä tätä toivon. Jeesuksen Kristuksen nimessä aamen”, yksinäisen rukous lähti isomman hengen käsiin. Välillä tuntuu, kuin kukaan ei kuulisi ja, että tämä kaikki on turhaa. Joku vielä luulee, että olen hullu, kun huoneessani kiitän, toivon ja rukoilen siunausta. Onko tämä kaikki sittenkin turhaa? Mikä tarkoitus kaikella on? Entä, jos Jumalaa ei olekaan? Nämä kaikki kysymykset tuottavat pääkipua, joten päätän nukahtaa. En saa koko yönä unta, vaan hyörin ja pyörin sängyssäni. Aamulla olen niin väsynyt, että kaikki ottaa päähän, eikä mikään huvita. Jollakin tavalla saan kuitenkin raahattua itseni kouluun. Seison koulurakennuksen edessä ja mietin, onko minun pakko mennä tuonne. Menen kuitenkin sisään ja siihen kerrokseen, jossa meillä on tunti. Kerroksessa mene istumaan lattialle. Joko päivä odotan, että joku tulisi istumaan viereeni, mutta koskaan siihen ei ketään istu. Laitan kädet ristiin ja rukoilen Jumalalta voimaa päivään. Rukoukseni jälkeen minuun tulee voimakas tunne siitä, että kaikkiin eilis illan kysymyksiin tulee vastaus ajallaan. Ainakin yhteen saan vastauksen: Jumala todellakin on olemassa. Ehkä hänen suunnitelmansa selviää myöhemmin. ”Moi”, joku poika sanoo ja istuu viereeni. ”Mo… Moi”, vastaan. ”Mä oon Simi. Kuka sä oot?”, Simi kysyy. ”Mä oon Markus”, vastaan. ”Okei. Mä tuun uutena teidän luokalle ja sä näytit aika yksinäiseltä, niin ajattelin tutustua suhun”, Simi sanoo. ”Hyvin menee alotus, kun sanoo, että haluu tutustua ihmiseen, joka on kaikkein yksinäisimmän näköisin”, sanon ja naurahdan. Simi nauraa ja sanoo.” Niimpä kai.” Onkohan rukoukseni sittenkin kuultu, kun minulla on jo kaveri. Puhumme kaikenlaista sen välkän. Seuraavalla välkällä Simi kysyy yhtäkkiä:” Uskotko Jumalaan?” Mietin, miksi hän kysyy, mutta vastaan:” Uskon.” Simi katsoo mua ja sanoo.” Ai. Mä oon ateisti, eikä mulla oo koskaan ollu uskovaista ystävää.” Maailmani on romahtamis pisteessä. Nyt kun mulla on ystävä, enkä oo yksin, niin tietenkään hän ei ole uskossa. Tämä selvästi kireyttää välejämme alusta asti. No päivä on silti hieman parempi, kuin on ollut pitkään aikaan. Seuraava iltarukous kuuluu näin:” Kiitos Jumala ystävästä, mutta en ymmärrä, miksi annoit hänet minulle, kun tästä ei kuitenkaan tule mitään. Onko tällä jokin tarkoitus? Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi. Pyydän, että kerrot minulle, mitä tapahtuu. En jaksa enää arvuutella asioita elämässäni. Jeesuksen Kristuksen nimessä aamen.” Seuraavana yönä Markus näkee outoa unta Simistä ja aamulla aamupalalla miettii sitä. Hän haluaa mennä kouluun, jotta saisi puhua Simin kanssa. Heti, kun Markus näkee Simin hän menee tämän luokse. He vaihtava kuulumiset ja sitten Markus kysyy:” Mitä teet illalla?” Simi vastaa:” Varmaan oon kotona.” Markus sanoo.” Tuu nuorten-iltaan mun kaa.” Markuksella on sellanen olo, että hänen on saatava Simi sinne. ”Emmä saa kyytiä, enkä ees tiedä mikä se on”, Simi sanoo. ”Me voidaan äiten kans hakee sut. Mä en kerro, mikä se on niin sulla ois jotain jännitystä tänään”, Markus sanoo. ”No voishan se olla kivaa, kun  en oo vielä perehtynyt nuorisokulttuurin täällä”, Simi sanoo. Markus on tyytyväinen itseensä, vaikka tietää, että Jumalalla on  sormensa pelissä, mutta ainakin hän saa Simin tulemaan nuorten-iltaan. Illalla Markus ja hänen äitinsä hakevat Simin. He ovat kaupungin seurakunnan nuorisopaikan edessä. He menevät eteiseen ja riisuvat ulkovaatteensa ja menevät sitten saliin.  Kaikki moikkailevat Markuksella ja Markus esittelee Simin. Esittelyn jälkeen he istuvat tuoleille ja Simi alkaa katsella ympärilleen. Hän näkee  Jeesuksen ristillä ja häntä alkaa ahistaan.  Hartaus osuus alkaa. Markus katsoo välillä Simiä, joka on hieman ahistunut, mutta kuuntelee silti hiljaa. Markuksella on sellanen olo, että tämä toimii.  Hartauksen jälkeen Simi kysyy:” Voidaanko mennä puhuun jonnekkin?” Markus vastaa:” Sopii.” He menevät johonkin huoneeseen. ”Tämänkö takia toi minut tänne? Että saisit minut uskomaan tuohon Jeesus hömpötykseen!”, Simi huutaa. ”A… anteeksi. Minulla oli sellanen olo, että minun oli saatava sinut tänne”, Markus sanoo itkien. ”Mikä vitun tunne? Kuule, meidän ystävyys loppuu tähän. Luulin, että hyväksyt mut sellasena, kuin oon”, Simi huutaa ja lähtee. Markus jää itkemään huoneeseen ja tajuaa olevansa taas yksin. Pihalla Simi soittaa äitinsä hakemaan. Hän on niin vihainen, mutta ajattelee, että Markus vain ajatteli hänen parastaan. ”Onkohan kukaan ystäväni koskaan ajatellut minun parastani?”, hän miettii. Kotona hän menee suoraan nukkumaan ja yöllä näkee ihmeellistä unta Markuksesta. Lauantai-iltana Simi miettii soittaisiko Markukselle, mutta kun hän ei keksi sanottavaa, hän ei soita. ”Luota häneen. Hän sai Jumalalta tehtävän auttaa sinut Jumalan lapseksi, vaikka ei tiedostakkaan sitä”, joku sanoo Simille ja hän huomaa sen olevan enkeli. ”Mitä? Kuka sä oot?”, Simi kysyy. ”Olen arkienkeli Mikael”, Mikael vastaa. ”Aha. No, miks oot täällä? Voisit lähtee, jos sulla ei oo mitään asiaa”, Simi sanoo. ”Etkö sinä kuunnellut? Luota Markukseen, hän vain yrittää auttaa sinua”, Mikael sanoo. ”Mä en kaipaa kenenkään apua”, Simi sanoo. Mikael katoaa ja Simi jää yksin kotiin.

Maanantaina koulussa Markus istuu yksin lattialla ja näkee Simin tulevan ja kääntää päänsä pois. Simi tulee istumaan hänen viereen, mutta ei sano mitään. Markuskaan ei sano mitään. Välkillä he istuvat vierekkäin, mutta kumpikaan ei sano mitään. Viimeisen tunnin jälkeen Simi ottaa Markuksen kiinni ja kysyy:” Voidaanko puhua?” Markus vastaa:” Voidaan.” He menevät istumaan koulun pihalla olevalle penkille. ”Anteeksi se perjantainen. Minä en ole enne ollut missään seurakunta jutuissa, enkä käynyt rippikoulua ja minulla ei ole ollut uskossa olevia ystäviä, joten tämä kaikki on uutta minulle”, Simi sanoo. ”Eipä mitään”, Markus sanoo. ”Mikael selitti jotain, et ajattelet mun parasta ja, et Jumala on antanut sulle jonkun tehtävän ja…”, Simi selittää, mutta Markus keskeyttää hänet. ”Kuka Mikael ja mikä tehtävä?”, Markus kysyy. ”Arkienkeli Mikael. Se sano, et Jumala on antanut sulle tehtävän auttaa mut Jumalan lapseks”, Simi sanoo. ”Vou. Oot nähnyt enkelin. Mistään tehtävästä en kyl tiedä mitään”, Markus sanoo. ”Se sano, että et tiedosta sitä tai jotain”, Simi selittää. Markus on sanomassa jotain, mutta häneen iskee valtava voima ja hän kysyy:” Haluatko tulla lapsekseni?” Simi katsoo häntä ihmeissään ja kysyy:” Mitä?” Markus katsoo häntä ja kysyy.” Mitä?” Simi vastaa:” Sinä kysyit, että haluanko tulla lapseksesi.” Markus sanoo.” Se oli Jumala, joka puhui kauttani. Mutta haluatko tulla Jumalan lapseksi?” Simi miettii hetken ja vastaa:” Ha… haluan.” Markus sanoo:” No ensinkin sinun pitää käydä rippikoulu. Mä voin kysyä joltain seurakunnan työntekijältä siitä. Jos haluat puhua uskon asioista puhu mun tai jos haluat syvällisimpiä puhu jonkun seurakunnan työntekijän kanssa.” Simi sanoo:” Selvä, mutta nyt mun pitää mennä.” Simi ja Markus lähtevät kotiin.

He käyvät nuorten-illoissa ja kirkossa yhdessä. Simille kaikki on uutta ja vaikeaa ja Markusta ahdistaa ja hänellä on voimat lopussa, kun hän yrittää auttaa Simiä rippikoulujutuissa ja kaikessa uskoon liittyvissä asioissa. Simi saattaa soittaa hänelle jopa keskellä yötä ja kysyä jotain. Eräänä iltana Markuksen rukous kuuluu näin:” Rakas Jumala. En jaksa enää. Voimani ovat lopussa ja minusta tuntuu, että elämäni lipuu varjopuolelle. Miksi sinun piti valita minut, joka olen heikko?” Markus alkaa itkeä ja itkee itsensä uneen. Seuraavana päivänä nuorten-illassa Simi haluaa puhua Markuksen kanssa ja he menevät puhumaan huoneeseen. ”Tiedän, että nämä viikot ovat olleet sinulle vaikeita, mutta sinun ansiostasi olen tullut uskoon. Lupaan, että en enää soittele sinulle keskellä yötä ja saat muutenkin lisää vapaa aikaa, kun minulla ei ole enää niin paljon kysyttävää. Kiitos, että autoit minua”, Simi sanoo. ”Hyvä, että olet uskossa ja kyllä minä olen aika loppuun palanut, mutta rukouksen avulla olen jaksanut”, Markus sanoo. Yhtäkkiä heidän nuorisotyöntekijä Jani tulee huoneeseen puhuakseen Markuksen kanssa, joten Simi lähtee.” Oletko ajatellut nuorisotyöntekijän uraa? Olisit hyvä ja Jumala voisi puhua nuorille kauttasi, niin kuin hän teki tämän tehtäväsi aikana”, Jani kysyy. ”Olen ajatellut ja ajatellut opiskella nuorisotyöntekijäksi. Jumala todellakin voisi käyttää minua nuorten auttamisessa”, Markus sanoo. He lähtevät huoneesta jatkamaan iltaa.

Simistä tulee todellinen seurakunta nuori ja hän aikookin nuorisotyöntekijäksi. He päättävät Markuksen kanssa mennä samaan kaupunkiin opiskeleen ja ottaa yhteisen kämpän. Tällöin he eivät vielä tienneet, että heidän suunnitelmiin tulee muutos.

On perinteinen perjantai-ilta ja Simi ja Markus matkalla nuorten-iltaan. Simi riisuu nopeammin ulkovaatteet ja menee varaamaan sohvalta heille paikat. Kun Markus astuu saliin ja katsoo ympärilleen, hän näkee tytön istuvan yksin tuolilla nurkassa, kädet pöydällä ja katselevan peloissaan ympärilleen. Markus päättää mennä istumaan häntä vastapäätä. Hän katsoo Simiä ja selittää ilmeillään, että istuu täällä. Tyttö katsoo ihmeissään Markusta. Markus laittaa käden tytön kädelle ja sanoo.” Minä tiedän, mitä on olla yksin ja toivon, että kukaan ei joudu olemaan yksin. Siksi olen tässä.” Tyttö ei sano mitään koko hartauksen aikana. Kun hartaus on ohi ja tyttö hakenut merkin rippikoulukorttiinsa hän tulee Markuksen luo ja kysyy:” Voidaanko jutella?” He menevät juttelemaan. ”Kiitos, kun tulit viereeni. Kukaan ei ole pitkään aikaan tullut viereeni missään ja sitten sinä, anteeksi, että sanon näin, täydellinen poika tulet siihen ja kerrot, että sinulla on ollut samoja kokemuksia”, tyttö sanoo. ”Minun on helppo olla nuorten parissa, siksi tulin. Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut minua täydelliseksi pojaksi”, Markus sanoo. ”Minusta sinä olet täydellinen poika, mutta minun pitää kertoa sinulle jotain ,ennen  kuin tämä voi jatkua pidemmälle. Minulle uskon jutut on todella tärkeitä, enkä ole seurustellut kenenkään kanssa ja haluan, että se olisi erityistä, mutta haluan toimia uskon juttujen mukaan”, tyttö sanoo ja katsoo arasti Markusta. ”Tarkoittanee, että ei seksiä ennen avioliittoa. Usko on minullekkin tärkeää ja haluan kunnioittaa sitä tyttöä, jonka Jumala minulle suo”, Markus sanoo ja katsoo tyttöä silmiin. He halaavat ja tyttö kysyy:” Voidaanko alkaa tapailla?” Markus vastaa:” Kyllä se mulle käy.” Tyttö lähtee ja Markus menee kertomaan Simille kaiken.

Kuukaudet kuluu. Markus ja tyttö alkaa seukkaan muutaman tapaamisen jälkeen. He pysyvät kuitenkin lupauksessaan: Ei seksiä ennen avioliittoa ja he huomaavat, kuinka kaunista rakkaus on ilman sitäkin. Vihdoinkin Markus ei ole enää yksin.

Lukion loputtua Simi lähtee opiskelemaan nuorisotyöntekijäksi, mutta Markus on saanut töitä ja on kotikaupungissa ne kaksivuotta, kun Elli pääsee ylioppilaaksi. Kun Elli vihdoin saa valkolakin he lähtevät opiskelemaan samaan kaupunkiin. Markus opiskelee nuorisotyöntekijäksi ja Elli diakoniatyöntekijäksi. Markus tietää, että Jumala on heidän kanssaan, koska Jumala antaa hänelle vielä tehtäviä, helppoja tai vaikeita.