Kävelen niin nopeasti, kuin pääsen. Sanoin hänelle, että laittaa kaiken valmiiksi ennen, kuin tulen. Kyllä olen matkalla poikaystäväni luo ja kyllä aiomme tehdä sen tänään ensimmäistä kertaa. Suojatienkohdalla katson oikealle ja vasemmalle, eikä mistään tule autoja. Olen niin haltioissani, etten kuule, enkä nää, kun nurkan takaa tulee auto todella nopeaa vauhtia. Huomaan sen liian myöhään, enkä ehdi reagoida ennen kuin Pam! Kehoni on tunnoton. Tässä se nyt oli surkea elämäni ja nyt kuo… Tyttö ei ehdi ajattelemaan loppuun, ennen kuin hän menee tajuttomaan tilaan.
Sanni herää viikonkuluttua. ”Kulta! Sinä olet hereillä! Voi tämä on ilon päivä. Rukoukseni on kuultu”, Sannin äiti Elena huutaa iloisena. ”Lopeta sitten saman tien toi Jumala hömpötys”, Sanni sanoo. ”Pakkohan tästä on iloita, että olet ylipäätään hengissä”, Elena sanoo. ”Olisin mieluummin kuollut”, Sanni sanoo. Lääkäri tulee ja ihmettelee, etten ole vaipunut koomaan. Mulle kerrotaan, että jäin auton alle ja, että molemmat jalkani ovat poikki. Elämäni on murskaantunut. Äiti yrittää lohduttaa minua, mutta se ei tässä tilanteessa auta, joten päätän nukahtaa.
Tiistaina poikaystäväni tulee käymään. Hän yrittää lohduttaa, mutta sekään ei auta.
Eräänä päivänä hoitajani, joka on uskossa tulee luokseni. ”Toin sinulle erään taulu”, hän sanoo ja antaa taulun minulle. Taulun nimi on haavoittunut enkeli. Meinaan sanoa hoitajalle jotain, mutta hän on jo kadonnut. Laitan taulun pöydälle ja nukahdan. Näen unta siitä, mitä minulle tapahtui, mutta kuolin lopussa.
Seuraavan päivänä, kun herään, otan taulun ja alan katsoa sitä eri näkökulmasta. Kuulin joskus, että taulun tekijä oli kuolemassa tehdessään sitä. ”Mitä, jos olisin kuollut?”, mietin. Muistan äidin kertoneen, että suojelusenkelini suojaa minua. Miksi en kuollut, miksi minun pitää elää. Katson taulua. Haavoittunut enkeli. Haavoittuikohan enkelini, entä jos enkelini menikin auton alle kuolemaan, jotta minä en kuolisi. Toivottavasti enkelini on Jumalan hoivissa. Laitan kädet ristiin ja sanon:” Kiitos, että et antanu mun kuolla, jotta saisin toisen mahdollisuuden.” Hoitaja tulee. Annan hänelle taulun ja kerron kaiken. Loppu päivän puhumme uskosta.
Seuraavana päivänä äiti tulee käymään ja kerron hänelle kaiken. Äiti itkee onnesta, mutta pian hänen pitää lähteä. Pian poikaystäväni tulee ja kysyy:” Taasko äitisi höpötti noita Jeesus juttuja?” Vastaan:” Kyllä, koska halusin puhua hänen kanssaan niistä, koska tulin eilen uskoon.” Poikaystäväni katsoo minua ja sanoo:” Sinä uskossa. Älä naurata. Sinähän olet tehnyt kaiken pysyäksesi erossa siitä.” Katson häntä ja sanon:” Niin olen, mutta asiat voivat muuttua. Yksikin rukous on todella voimallinen ja olen iloinen tästä.” Hän sanoo:” Joo älä ala mulle puhuun tota paskaa.” Sanon:” Jos et pysty hyväksymään mua nyt, niin meidän juttu on ohi.” Hän sanoo:” Nii on”, ja lähtee. Olen ylpeä uskostani ja tulen aina olemaan.
Merkinnät RSS-syötteenä