Retun elämää

Raakel kävelee kaupungilla. Hänellä on kuulokkeet korvilla ja tällä hetkellä soittimesta tulee God FM:n -Kuolemanvarjolaakso.   Kertsin alkaessa Raakel pysähtyy ja alkaa katsoa ympärilleen. Autoja, kiireellisiä ihmisiä, kauppoja, taloja ja niin edelleen. Raakel pudistaa päätään ja jatkaa matkaa. Hän kävelee puistoon ja siellä istuu lähimmälle penkille, laittaa kädet ristiin ja rukoilee ääneen:” Jumala, tällaiseksiko halusit maailman? Tiedän , että tämä ei ole sinun tekosiasi, mutta miks et tee mitään? Aamen.” Raakel istuu vielä hetken hiljaa kädet ristissä.  Raakelin istuessa hiljaa kädet ristissä puistoon tulee joukko poikia, jotka huomaavat Raakelin rukoilemassa. Yksi heistä huutaa Raakelille:” Ook sä joku uskovainen?” Raakel säpsähtää ja huomaa poikien tuijottavan häntä. Raakel ei tiedä, mitä sanoa, mutta saa jostain voimaa vastata:” Olen. Uskon Jumalaan ja hänen ainoaan poikaansa Jeesukseen Kristukseen.” Pojat katsovat häntä hetken hiljaa, mutta alkavat pian nauraa. Hetken naurettuaan he lähtevät pois paikalta. Raakel jää miettimään, mitä juuri tapahtui. Hetken mietittyään hän tietää, mistä voima tuli, joten hän laittaa kädet uudestaan ristiin ja sanoo vain yhden sanan:” Kiitos.”  Tämän sanottuaan hän lähtee kotiin. Hänen ei tee yhtään mieli lähteä kauniista luonnon täyttämästä puistosta melun ja liikenteen keskelle, mutta kello on liian paljon.

Sunnuntaina Raakel kuuntelee God FM:n- Avaa silmät, mutta ei ymmärrä biisin tarkoitusta.

Seuraavan päivänä koulussa, kun hän istuu penkillä ja katselee muita ihmisiä hän tajuaa mistä Avaa silmät- biisissä on kysymys. Monella ihmisellä hänen koulussaan on kosketusnäyttö puhelin. Kaikilla on tietokone ja TV, mutta Jumala on unohtunut. Raakel laittaa kädet ristiin ja rukoilee:” Voi Jumala. Mihin tämä maailma on menossa? Toivottavasti tiedät, mitä tehdä. Aamen.”  Raakel hiljenee vielä hetkeksi, eikä huomaa, että sama poikaporukka tulee, tällä kertaa mukanaan heidän tyttöystävänsä. ”Tuolla se uskovainen on!”, sama poika huutaa. ”Lopeta”, hänen tyttöystävänsä sanoo. Raakel nousee ylös ja sanoo:” Miksi hän ei saisi sanoa noin? Hän on oikeassa, minä olen uskossa.” Tyttö katsoo häntä ihmeissään. ”Mitä mä sanoin”, poika sanoo. ”Ihan sama”, tyttö sanoo ja lähtee ja muut lähtevät myös. Raakel menee takaisin istumaan ja miettii, miten voisi parantaa maailmaa. Koulupäivän jälkeen hän kävelee kotiin. Kotona hän aukaisee oven, menee sisään ja huomaa äidin olevan kotona. ”Raakel tule tänne!”, äiti huutaa hänelle. Raakel menee äidin luo keittiöön. ”Minä tässä mietin, että mitä jos ostettaisiin taulu tv?”, äiti kysyy. Raakelille tulee tästä mieleen Avaa silmät –biisi. ”Minusta tuo vanha on hyvä”, Raakel sanoo. ”Sehän on aivan rikki. Uusi toimisi paremmin”, äiti sanoo. ”Äiti. Haluatko ostaa sen sen takia, että se on hieno, vai sen takia, että vanha on rikki, vaikka se ei ole rikki?”, Raakel kysyy. Äiti katsoo Raakelia ihmeissään, mutta Raakel huomaa ilmeen takana sen tunteen, että tv on hienompi. ”Mitä sillä on väliä?”, äiti kysyy. ”Se, että maailma on jo muutenkin menossa huonoon suuntaan ja vaikka ostaisit mitä, et saa mitään taivaaseen”, Raakel vastaa. ”Kulta. Taidat ottaa tuon uskon liian vakavasti”, äiti sanoo. ”Niin otankin. Jos en usko, en pääse taivaaseen. Ja suurin toiveeni on, että olisit siellä kanssani, mutta tilanne näyttää huonolta”, Raakel sanoo ja menee huoneeseensa. Huoneessaan hän istuu lattialle, laittaa kädet ristiin ja rukoilee:” Voi Jumala. Mitä minä teen tämän maailman kanssa? Minä… minä en tiedä, mitä tehdä. Olen niin yksin. Auta minua!” Rukouksen jälkeen Raakel makaa kyljellään lattialla satojen kyynelten valuessa hänen poskillaan. Oven toisella puolella äiti kuuntelee Raakelin itkua. Hän kuuli myös rukouksen. Äiti lähtee kävelemään olohuoneen kaapille. Siellä hän avaa kaapin ja ottaa sieltä oman raamattunsa ja päättä alkaa lukemaan sitä. Vähän ajan päästä Raakel on rauhoittunut huoneessaan ja hän nousee lattialta ja menee pesemään kasvonsa. Vessassa hän katsoo peiliin ja yhtäkkiä hänen takanaan välähtää jotain. Se on nopea väläys, mutta Raakel ehtii erottamaan ihmisen piirteiden lisäksi isot valkoiset siivet. Hän näki enkelin. Seuraavaksi joku puhuu hänen ajatuksiinsa. Hän kuulee lauseen:” Sinä et ole yksin.” Sydämessään Raakel tietää sen olevan Jumala ja hän kiittää Jumalaa mielessään. Sen jälkeen hän menee takaisin huoneeseen ja kirjautuu faceen. Siellä heidän seurakuntansa sivulla, joku on linkittänyt KLS:n biisin Ääriviivasi ja Raakel alkaa kuuntelemaan sitä. Hän itkee ennen kuin laulu on alkanut.

Viikon päästä maanantaina, kun Raakel tulee koulusta kotiin äiti huutaa hänelle:” Raakel tule tänne!” Raakel menee taas istumaan keittiöön äidin luokse. ”Mitä?”, hän kysyy. ”Minä olen tullut uskoon”, äiti sanoo. Raakel katsoo häntä ihmeissään ja sanoo:” Mitä sanoit?” Äiti sanoo:” Minä olen tullut uskoon.” Raakel on niin iloinen, että menee halaamaan äitiään. ”Voi äiti. Tämä on niin hieno asia. Miten se tapahtui?”, Raakel kysyy. ”No, viikko sitten meidän riidan jälkeen kuulin ovesi toisella puolella rukouksesi ja tajusin, että olisi hieno olla kuoleman jälkeen kanssasi taivaassa ja sitten hain raamattuni olohuoneen kaapista ja luin Johanneksen evankeliumin”, äiti vastaa. Raakel itkee onnessaan ja äitikin alkaa itkeä. He itkevät ja halaavat toisiaan. ”Minun pitää mennä tekemään läksyt”, Raakel sanoo, hakee laukkunsa ja menee huoneeseensa. Hän ei kuitenkaan ala tehdä läksyjä, vaan rukoilee:” Kiitos Jumala. Nyt en ole enää yksin. Aamen.”

Seuraavana päinä, kun Raakel kävelee kouluun hän huomaa matkan varrella olevassa leikkipuistossa oleva lapsen, joka itkee penkillä. Raakel lähtee hänen luokseen. Penkin kohdalla hän istuu penkille ja laittaa kätensä lapsen hartioille. Lapsi kääntyy katsomaan häntä pienillä, itkuisilla silmillään. ”Miksi itket?”, Raakel kysyy. ”Hukkasin äidin”, lapsi vastaa. ”No voi. Tiedätkö missä asut tai, missä isäsi on?”, Raakel kysyy. ”Isi on töissä, enkä osaa tietä kotiin”, lapsi vastaa. ”Hmm. Tiedän yhden paikan, jonka avulla äiti voi löytyä. Tule mukaani”, Raakel sanoo ja nousee ylös. Lapsikin nousee ylös ja he lähtevät pois leikkipuistosta. Lapsi ottaa Raakelia kädestä kiinni ja Raakel on iloinen, kun lapsi luottaa häneen. Vähän ajan kävelyn jälkeen he ovat perillä. ”Mikä tämä paikka on?”, lapsi kysyy. ”Tämä on poliisiasema. Tämän avulla löydämme äidin”, Raakel vastaa. He menevät sisään. Tiskillä on paraikaa nainen. Raakel aikoo mennä lapsen kanssa penkille odottamaan, mutta poliisi huutaa:” Odottakaa!” Raakel kääntyy ja jää paikalleen ja lapsi seisoo hänen vieressään. Poliisi sanoo naiselle:” Taisin löytää teidän lapsenne.” Nainen on ymmällään. Poliisi nyökkää Raakelia ja lasta kohti. Nainen kääntyy ympäri. ”Äiti!”, lapsi huutaa ja juoksee naisen luo. ”Perttu!”, nainen huutaa. Nainen kyykistyy ja lapsi juoksee hänen syliinsä. ”Olin niin huolissani”, nainen sanoo. ”Tuo tyttö toi minut tänne”, Perttu sanoo. Nainen nousee ja tulee Raakelin luo ja sanoo:” Voi kiitos. Pelkäsin jo pahinta. Kuinka voin korvata tämän?”  Raakel sanoo:” No tarvitsisin jonkun selityksen opelle, kun oon jo aika pahasti myöhässä.” Poliisi sanoo:” Minä voin hoitaa sen.” Nainen kysyy.” Millä menet koululle?” Raakel vastaa:” Tästä menee minuutti kävelle.” Nainen sanoo:” Selvä. Me lähdemme nyt kotiin.” Nainen ja Perttu lähtevät ovelle päin, mutta matkalla Perttu sanoo: ”Hän näyttää ihan enkeliltä.” Raakel kuulee sen ja miettii ihmeissään, miksi lapsi sanoi noin. ”Hän on arkienkeli”, nainen sanoo. ”Arkienkeli”, Raakel miettii. ”Hei tyttö!”, poliisi huutaa, mutta Raakel ei kuule häntä, kun on omissa ajatuksissaan. ”Hei tyttö!”, poliisi huutaa uudestaan ja Raakel kuulee sen, kääntyy ja lähtee tiskille.. ”Tässä olisi tämä lappu”, poliisi sanoo. ”Kiitos”, Raakel sanoo ja lähtee. Hän juoksee koululle ja siellä menee luokan luo, jossa hänellä on tunti. Hän koputtaa oveen ja odottaa hetken, kunnes opettaja avaa oven. ”Raakelkin ehti kouluun. Saanko kysyä, mikä viivytti?”, opettaja kysyy. Raakel antaa opettajalle lapun, jonka opettaja lukee ihmeissään ja päästää Raakel luokkaan. Raakel menee istumaan paikalleen ja jää miettimään enkeli asiaa. Vartin kuluttua kello soi ja Raakel lähtee viimeisten joukossa pois luokasta. Koulupäivä menee normaalisti loppuun. Kotona Raakel avaa tietsikan ja alkaa tekemään läksyjään. Läksyjen jälkeen hän kirjautuu faceen. Joku tyttö on linkittänyt hänelle jotain. Hän menee seinälleen ja katsoo linkitystä. Se on biisi KLS -Ilo. Linkin yläpuolella on teksti:” Tiedän, että ihmettelet, kuka olen, mutta mulle tuli sellanen tunne, että pitäis linkittää tää sulle. Toivottavasti tää merkitsee sulle jotain.” Tekstin luettuaan Raakel laittaa biisin soimaan. Kertsin alkaessa Raakel pysähtyy kaikesta tekemisestään. ”Kasvata siivet selkääsi, sinä voit olla enkeli”, menee kertsin alku. Kun hän kuunnellut biisin loppuun, hän menee tytön seinälle ja kirjoittaa tytölle viestin:” Kyllä meidän Jumalamme on ihmeellinen. Hän antoi sinulle tunteen linkittää tuon biisin minulle, koska minä tarvitsin sitä. Kiitos hänelle ja myös sinulle.” Raakel kirjautuu ulos ja lukee läksy kappaleen. Sen jälkeen hän kirjautuu uudestaan faceen, koska hänellä on semmoinen tunne, että hänen pitää kirjautua sisään. Tyttö on vastannut hänen viestiin, mutta on kirjoittanut muutakin. ”Minulle tuli nämä sanat sinulle: Maailma ei ole sinun murehdittavanasi, mutta sinä voit tehdä pieniä asioita parantaaksesi maailmaa, koska olet arkienkeli. Sinun avullasi lapseni löytävät tien minun luokseni.” Raakel alkaa muistelemaan tapahtumia:” Äiti tuli uskoon, kun kuuli rukoukseni, se lapsi sanoi, että näytän enkeliltä. Mitähän vielä tapahtuu?” Ruokapöydässä Raakel kertoo äidilleen tapahtuneesta ja äiti on iloinen hänen puolestaan. Seuraavana päivänä koulussa Raakel on vieläkin ihan sekaisin. Hän ei edes huomaa, että kaikki katsovat häntä kummaksuen. Päivän aikana kaikki vilkuilevat häntä. Tämä jatkuu viimeiseen välkkään asti, kunnes sama poika, joka on kysynyt häneltä, onko hän uskovainen, tulee ja kysyy:” Mitä tämä on?” Raakel katsoo häntä ihmeissään ja kysyy:” Mikä?” Poika vastaa:” Sinä hehkut. Näytät ihan enkeliltä.” Raakel katsoo häntä ihmeissään, mutta sitten hän tietää, mitä vastaa:” Minä olen arkienkeli.” Poika katsoo häntä ihmeissään ja lähtee pois.

Seuraavana päivänä Raakel istuu taas yksin lattialla. Hän ei huomaa, että tämä sama poika tulee istumaan hänen viereensä. ”Moi”, poika sanoo.  Raakel kääntyy katsomaan häneen, ihmettelee tilannetta ja sanoo:” Moi.” Poika sanoo:” Mä tulin eilen uskoon.” Raakel kääntyy katsomaan poikaa ja sanoo:” Vau tosi hiano juttu.” Poika sanoo:” Se on sinun ansiotasi. Sinun uskon varmuutesi antoi minulle rohkeutta.” Raakelille tulee mieleen lause:” Sinun avullasi lapseni löytävät tien minun luokseni.” Raakel sulkeutuu omaan maailmaansa hetkeksi, mutta pian poika alkaa huitoa käsiä hänen edessään ja sanoa:” Huhuu.” Raakel herää tähän maailmaan ja sanoo:” Sori. Mä vaan mietin kaikkee.” Poika sanoo:” Ei mitään. Tajusin just, kuinka tyhmä oon ollu. En ees esitelly itteeni. Mä oon Mikael ja sä oot Raakel.” Raakel sanoo:” Joo.” Mikael sanoo:” Tiiätkö, että oot kaunis.”  Raakel kääntyy katsomaan Mikaeliin ja sanoo:” Kukaan ei oo ikinä sanonu mua kauniiks.” Mikael sanoo:” Ois jo kauan aikaa sitten pitäny sanoo. Sori muuten, kun oon ollu semmonen törppö.” Raakel sanoo:” Saat anteeks.” Koulupäivän ajan Raakel ja Mikael puhuvat kaikkee. Koulunjälkeen kotona Raakel kirjautuu heti faceen. Hän vain selailee etusivun juttuja, kunnes kuulee, että hänelle tuli viesti. Hän katsoo, kuka viestin on lähettänyt ja huomaa sen olevan Mikael. Hän avaa viestin ja lukee:” En uskaltanut koulussa sanoo tätä, mut taidan tykätä susta.” Raakel ei tiedä, mitä vastata, joten kirjoittaa:” En tiedä, mitä sanoa tuohon, kun olen ollut sekaisin koko viikon.” Raakel kirjautuu ulos facesta ja menee makaaman sängylleen. Hän miettii viime päivän tapahtumia:” Hän näyttää ihan enkeliltä. Olet arkienkeli. Sinun avullasi lapseni löytävät tien luokseni. Näytät ihan enkeliltä. Sinun ansiostasi tulin uskoon.” Raakel alkaa hymyillä ja sanoo mielessään:” Pienillä teoilla me voidaan muuttaa maailmaa.”