Retun elämää

Kerran rakennettiin omakotitalo lähelle metsää, mutta ei liian kauas kaupungista. Talosta tuli kaksikerroksinen. Yläkerran oikeanpuolen viimeisen huoneen tyhjälle seinälle sijoitettiin ikkuna, josta näkyi koko etupiha. Kerron nyt teille tämän ikkunan tarinan. Tämä ikkuna näki ensin kaiken kuin lapsen silmin, jolle kaikki oli uutta ja hienoa. Ensimmäiset, joihin ikkuna sai tutustua oli kaksi poikaa. He olivat koulussa käyviä kasvavia nuoria. Joka ilta heidän äiti peitteli heidät. Ikkunalla oli ominaisuus kuulla kaikki, mitä huoneessa puhuttiin ja hän kuuli, että poikia kiusattiin koulussa. Se oli surullinen, kun ei voinut auttaa näitä poikia. Eräänä päivänä hän kuuli, että kiusaajat oli saatu kiinni ja oli onnellinen poikien puolesta.

8-vuoden kuluttua pojilta loppui peruskoulu ja koko perhe muutti toiseen kaupunkiin. Ikkuna oli surullinen, koska oli saanut elää lapsuutensa näiden poikien kanssa ja tietää ilot ja surut ja nähnyt tyttöystävät.

Seuraava asukas, johon ikkuna sai tutustua oli 15-vuotias poika. Tämä poika oli bleijeri. Hän tuli myöhään kotiin, poltti, joi, käytti huumeita ja käytti tyttöjä hyväkseen.  Ikkuna itki aina, kun kuuli pojan puhuvan tytöistä aivan, kuin he olisivat kauppatavaraa. Kerran, kun pojan vanhemmat eivät olleet kotona, ikkuna oli todistamassa maailman kauheinta tapahtumaa, raiskausta. Pojan kouluun oli tullut uusi tyttö, joka oli kaunis, mutta ei liikkunut sellaisissa piireissä, kuin poika. Poika oli luvannut tytölle muuttuvansa ja oli nyt kutsunut tytön yökylään. Poika oli päättänyt kaiken etukäteen, eikä tytöllä ollut sanomisen varaa. Ikkuna itki koko yön, kun kuuli ja näki kaiken, mutta yhtäkkiä poliisit tulivat yläkertaan. Tyttö kertoi, että kun hän painaa kännykänsä näppäintä hänen vanhemmilleen lähtee hätäviesti. Poliisit veivät pojan ja tyttö lähti kotiin vanhempiensa kanssa, mutta ennen kuin hän lähti, hän tuli ikkunan luo ja sanoi:” Olin kuulevani sinun itkevän, vaikka eihän se ole mahdollista. Kiitos silti, että välität.” Tyttö antoi ikkunalle pusun. Ikkuna ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Jos ikkuna voisi punastua se olisi nyt punastunut. Ikkuna oli onnellinen, kun poika jäi kiinni ja, että tyttö pääsi turvallisesti kotiin.

Perhe muutti pois kaupungista, koska poika ei voinut jäädä.

Seuraava asukas oli kaunis nuori tyttö, jolla oli pitkät vaaleat hiukset. Hän sisusti huoneen todella kauniiksi. Tyttö oli yhdeksännelä luokalla. Tytöllä oli poikaystävä, jolla oli lyhyet ruskeat hiukset ja mustat silmät. Kerran poika tuli kylään surkean näköisenä. ”Mikä on?”, kysyi tyttö. ”Me muutetaan pois kaupungista”, poika vastasi. ”Mitä?”, kysyi tyttö. ”Muistatko, kun kerroin, että vaari on huonossa kunnossa. Mummu ei pärjää yksin, meidän pitää mennä auttamaan häntä”, poika vastasi. ”Ei, et voi jättää minua näin”, sanoin tyttö itkien. ”En minä haluaisikaan, mutta en voi tälle mitään”, sanoi poika. ”Mi… Minä rakastan sinua”, sanoi tyttö edelleen itkien. Poika otti hänet syliinsä. ”Minäkin rakastan sinua”, hän sanoi. Poika nousi ja sanoi:” Hyvästi”, ja lähti. Tyttö ei lähtenyt perään, vaan nousi ja meni ikkunan luo. Pian hän näki pojan kävelevän pois. Hän itki pitkän ajan. Ikkuna itki, koska oli nähnyt näiden kahden rakkauden ja se oli kaunista.

Parin viikon kuluttua tytön täti, tädin mies ja heidän kaksi lastaan tuli kylään. Lapset olivat poikia ja he rakastivat jalkapalloa. Tyttö pelasi aina heidän kanssaan ja tänäkin päivänä he pelasivat jalkapalloa etupihalla. Ikkuna katsoi peliä innoissaan. Vähän ajan kuluttua tyttö lähti vessaan ja pojat pallottelivat kahdestaan. Yhtäkkiä toinen pojista halusi näyttää uuden tempun veljelleen. Ikkuna ei nähnyt temppua, mutta huomasi pallon lähestyvän uhkaavasti. Pallo läpäisi ikkunan kuin luoti ihmisen. Pian tyttö oli sirpaleiden luona ja se huomasi, että paloista tippui vettä. ”Ne ovat, kuin kyyneleitä”, hän sanoi. Sirujen seasta hän löysi paperi lapun, jonka toi minulle ja siinä lapussa oli ikkunan tarina, jonka te saatte nyt kuulla.