Retun elämää

Ruut nostaa Tildan syliinsä pyyheen päältä, joka on sohvalla. Hän on juuri vaihtanut tytölle puhtaan vaipan. Tilda pitää hentoja ääniä, kun Ruut kantaa hänet makuuhuoneeseen, jotta voi pukea tytölle ulkovaatteet. Hän ottaa tytön ulkovaatteet laukun päältä, laskee tytön sängylle ja alkaa pukea tälle ulkovaatteita. Sitten hän laittaa lapsen vähäksi aikaa pinnasänkyyn ja menee pukemaan omat ulkovaatteet. Kun hän on valmis, hän hakee lapsen sängystä, ottaa avaimen eteisessä, avaa oven, sulkee oven ja menee rappuset varovasti alas. Alhaalla hän kävelee vaunujen luo, peittelee tytön vaunuihin ja, kun kaikki on valmista, hän lähtee ulos vaunujen kanssa. Pihalla hänen puhelin soi. Hän ottaa sen taskustaan ja katsoo soittajaksi Outin, seurakunnan nuorisotyöntekijän. Hän vastaa puheluun:” Hei.” Outi kysyy:” Oletko tulossa?” Ruut vastaa:” Me olemme tulossa” Outi kysyy:” Me?” Ruut vastaa:” Näet sitten, mutta mennään sieltä reunasta, niin ei ole niin monta porrasta.” Outi sanoo:” Okei. Nähdään sitten.” Puhelu päättyy. Ruut kävelee vaunujen kanssa kirkolle. Kirkolla hän näkee Outin odottamassa heitä tapulin alla. ”Tämäkö nyt on se kuuluisa Tilda?”, Outi kysyy ja katsoo vaunuissa olevaa lasta. ”Sepä se”, Ruut vastaa. Hän laittaa vaunut reunaan, ottaa lapsen ja he kävelevät sisälle kirkkoon. He istuvat aika eteen ja Ruut riisuu Tildalta ulkovaatteet. ”Ootatko Eemilin näkemistä?”, Outi kysyy hymyillen. ”En ole täällä vaan siks. Tulin kuuntelemaan konserttia”, Ruut vastaa. ”Niin, niin”, Outi sanoo ja nauraa. Ihmisiä tulee lisää ja pian konsertti alkaa. Ruut pitää Tildaa pystysää. Vauva katselee ihmeissään ja heiluu paljon. Ruut pussailee paljon tyttöä.

Konsertin loputtua Ruut alkaa pukea Tildalle ulkovaatteita. Muutama tuttu käy kysymässä, onko lapsi hänen. Ruut katsoo Eemiliä, kun ihmisiä juttelee tämän ja muiden soittajien ja laulajien kanssa. Tilda alkaa rutisemaan. ”Juu mennään”, Ruut sanoo ja käy sanomassa Outille heipat. Hän kävelee ulos, laittaa lapsen vaunuihin ja sanoo tälle:” Muista aina, että rakastan sinua.” Tilda pitää hentoja ääniä. Ruut on juuri lähdössä, kun kuulee pojan huutavan:” Odota!” Hän kääntyy ja näkee Eemilin juoksevan luokseen. Ruut tuntee sydämensä lyövän nopeammin. ”Hei”, Eemil sanoo. ”Hei”, Ruut sanoo. ”Piti vain varmistaa, että ethän suuttunut, kun en lähtenyt kanssasi kahville?”, Eemil kysyy. ”En tietenkään”, Ruut vastaa. ”Olisin kyllä halunnut lähteä, mutta, kun veljet oli kans mukana ja niin”, Eemil selittää. ”Olisitko oikeasti halunnut mennä kanssani kahville?”, Ruut kysyy. ”Olisin ja haluan edelleen, mutta sinä olet täällä ja minä siellä, enkä varmaan tule käymään täällä pitkään aikaan”, Eemil vastaa. ”Ehkä meidän pitää viestitellä ja sopia joskus jotain”, Ruut ehdottaa. ”Niin. Muuten, mistä sait puhelinnumeroni?”, Eemil kysyy. ”No, tuota… seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat jo järjestämässä meille treffejä. Kerroin heille, että me tunnetaan entuudestaan ja että tykkäsin sinusta joskus ja”, Ruut selittää, mutta Eemil keskeyttää hänet. ”Tykkäsitkö minusta, kun olimme samassa koulussa?”, Eemil kysyy. Ruut punastuu ja vastaa:” Tykkäsin, mutta sitten olit ärsyttävä, enkä enää tykännyt sinusta.” Eemil kysyy:” Millä tavalla ärsyttävä?” Ruut vastaa:” Olit vaan.” Eemil sanoo:” Se puhelinnumero.” Ruut jatkaa:” Niin he kysyivät sen kanttorilta.” Eemil naurahtaa ja sanoo:” Että semmoinen seurakunta.” Ruut sanoo:” He uskovat, että tämä on Jumalalta merkki, että me kuulutaan yhteen.” Eemil kysyy:” Entä jos se onkin?” Ruut punastuu. Tilda alkaa hermostua vaunuissa. ”Juu mennään kohta”, Ruut sanoo. Eemil katsoo vaunuihin ja kysyy:” Kukas tämä on?” Ruut vastaa:” Hän on kummityttöni Tilda.” Eemil sanoo:” Hänessä on sinun näköä.” Ruut naurahtaa ja sanoo:” Hän on veljeni lapsi, että on hän samaa sukua.” Eemil sanoo:” Näytit niin söpöltä kirkossa, kun pussailit häntä ja kaikkea.” Ruut punastuu. ”Olin vähän mustasukkainen hänelle”, Eemil sanoo, laittaa kätensä tytön kädelle ja katsoo tätä silmiin. Kumpikaan ei sano mitään. Eemil kävelee lähemmäs ja suutelee tyttöä. Ruut vastaa pojan suudelmaan. Suudelma loppuu, kun Tilda alkaa rutisemaan. ”Minun pitää mennä laittamaan tämä pikkuinen nukkumaan”, Ruut sanoo. ”Okei. Saanko ensin puhelinnumerosi?”, Eemil kysyy. ”Totta kai”, Ruut vastaa. Hän antaa pojalle numeronsa. ”Yksi asia vielä”, Eemil sanoo. ”No?”, Ruut kysyy. ”Olet nyt tyttöystäväni ja vaikka me olemme erillään, mutta, kun molemmat uskovat Jumalaan ja Jeesukseen, niin sen voiman avulla tämä kestää, ellei se kuulu Jumalan suunnitelmaan, että eroamme”, Eemil sanoo. ”Luotetaan Jumalaan, koska hän tekee niin kuin meille on parhaaksi”, Ruut sanoo ja lähtee pois vaunujen kanssa. Eemil katsoo hymyillen tytön perään ja lausuu mielessään kiitoksen.