Retun elämää

Silva makaa sängyssään. Useimmiten hän koulun jälkeen vain makoilee. Hoitajat eivät edes välitä tekeekö hän läksyt, vai ei. Kukaan ei välitä hänestä. Hänen vanhempansa pahoinpitelivät häntä, kun hän oli kaksi ja kolmevuotiaana hän päätyi lastenkotiin. Koulussa häntä on kiusattu alusta asti ja myös täällä, lastenkodissa. Kukaan ei ole rakastanut häntä. Pian radiosta tulee huono biisi, jota hän ei jaksa kuunnella, joten hän kävelee radiolle ja alkaa vaihtaa kanavia. Hän pysäyttää, kun kuulee musiikin ja laulajan laulavan:” Haaveet saivat purjeet laivat matkaan käy, kun tuuli yllättää.” Silva kävelee keskelle huonetta ja tuntee kyyneleidensä tulevan. ”Sun salaisissa haaveissas.” Silva painaa päänsä alas. ”Joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu.” Hän menee kyykkyyn. ”Sulle Jumala vastaa mä seuraan sua matkoillas.” Hän polvistuu lattialle. ”Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu” Hän menee kyljelleen makaamaan lattialle ja laittaa kätensä jalkojen ympärille. ”Minä rakastan sua niin, että sattuu.” Hän päästää kädet irti. Hän itkee lattialla. Pian hän näkee hohtavan käden, jonka keskellä on vuotava haava. Hän nostaa päänsä ja katsoo henkilöä. ”Minä rakastan sua niin, että sattuu”, henkilö sanoo ja silloin Silva tajuaa henkilön olevan Jeesus. Hän ottaa kiinni Jeesuksen kädestä ja nousee ylös. Jeesus kietoo kätensä hänen ympärilleen ja hän itkee Jeesuksen olkapäätä vasten. Pian hän huomaa Jeesuksen kadonneen ja tajuaa Jumalan olevan olemassa ja alkaa uskoa.

Seuraavana päivänä koulun jälkeen Silva makaa taas sängyssään. Oveen koputetaan. ”Niin!”, hän huutaa. Yksi hoitajista tulee sisälle ja sanoo:” Sinut on adoptoitu.” Silva nousee sängystä ja alkaa pakkaamaan tavaroitaan. Hänellä ei niitä paljon ole. Vaatteita melkeimpä vain. Kun hän on valmis, hän lähtee alakertaan hoitajan kanssa. Alhaalla häntä odottaa mies, jolla on vaaleat kiharat hiukset ja lävistys alahuulen alapuolella. ”Hei olen Perttu”, Perttu esittelee itsensä. ”Silva”, Silva sanoo. ”Minä voin ottaa laukkusi”, Perttu sanoo. Silva antaa laukun miehelle. ”Näkemiin sitten”, hoitaja sanoo. Perttu ja Silva kävelevät autolle, Perttu laittaa laukun takakonttiin ja sitten he menevät autoon istumaan ja lähtevät matkaan. ”Äitisi odottaa kotona”, Perttu sanoo. Silva ei ole koskaan sanonut ketään äidiksi, mutta toivoo äidin olevan kiva.

Kahden tunnin päästä he ovat Ikaalisissa, Silvan uudessa kotikaupungissa. He seisovat hänen kotipihallaan. Kun Perttu on ottanut laukun, he kävelevät ovelle, Perttu avaa oven ja he menevät sisälle. He riisuvat ulkovaatteet ja kävelevät edemmäs. Silva näkee edessään portaat. He kävelevät eteenpäin ja kääntyvät oikealle. ”Tervetuloa kotiin!”, vieraat huutavat ja tulevat halaamaan Silvaa. ”Tervetuloa kotiin kulta”, nainen hänen takanaan sanoo. Hän kääntyy ja näkee naisen hymyilevän hänelle. ”Ä… Äiti”, Silva sanoo. Nainen halaa häntä hymyillen ja sitten he istuvat olohuoneeseen vieraiden joukkoon.

Kolmentunnin aikana Silva saa kuulla, että hänen isänsä, Perttu, kuuluu gospelbändiin nimeltään KLS, joka on lyhenne sanoista Kiitän luojaani sinusta. Paikalla on myös toinen gospelbändi The Rain. He alkavat jammailla ja The Rain soittaa kappaleen Tuuli kulkee. Silva kuuntelee kappaletta ja tajuaa sen olevan se kappale, jonka hän kuuli eilen. ”Mi… Minä kuulin tuon biisin eilen”, hän sanoo kappaleen loputtua. ”Haluatko kertoa siitä?”, Perttu kysyy. Silva kertoo eilisestä päivästä. ”Meidän Jumalamme on mahtava”, Perttu sanoo. Silva hymyilee hieman. ”Mutta me haluaisimme esittää sinulle nimikko kappaleemme Kiitän luojaani sinusta”, Kimmo, KLS:n kitaristi, sanoo. Silva katsoo isäänsä, kun tämä laulaa. ”Kiitän luojaani sinusta”, Perttu laulaa, pitää kiinni tytärensä kädestä ja katsoo tätä silmiin. Silloin Silva tietää tulleensa kotiin.             (Inspis tuli The Rainin biisitä Tuuli kulkee)