Retun elämää

Oletko koskaan nähnyt enkeliä? Moni vastaisi tähän:” En ole.” Mutta tietysti on poikkeuksia, kuten 4-vuotias Colton poika. Vaikka emme näekään enkeleitä tietoisuus oman suojelusenkelin olemassa olosta on vahva. Hän on meidän jokaisen henkilökohtainen henkivartija, jota vain emme näe. Luettuani kirjoja henkilöistä jotka näkevät enkeleitä tulee mieleeni samoja piirteitä: valkoiset siivet, valkoinen kaapu ja he ovat pidempiä kuin me. Enkelit ovat suojamme ja turvamme, jotka Jumala on meille lahjoittanut.

Enkeleitä ajatellessani hiipii mieleeni sana armo. Armo eli Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Tällä tarkoitetaan siis Jeesuksen risti kuolemaa myös sinun syntien puolesta, jotta meillä olisi taas yhteys Jumalaan. Lukiessani raamattua ja rukoilleissani mietin aina kuinka ihmeellistä se on. Jumala antoi oman poikansa kärsiä, jotta meillä olisi mahdollisuus päästä hänen luokse. Tätä asiaa on niin mahtava todistaa, uskoa ja sanoa ihmisille:” Jeesus kuoli myös sun syntien puolesta, jotta sun ois mahdollista päästä Jumalan luo kuoltuasi.” Kuinka suuri rakkaus siinä onkaan kyseessä!

Uskominen Jumalaan ja Jeesukseen on ollut elämäni mahtavin juttu. Olen uskonut Jumalaan lähes koko ikäni. Joskus se on hiipunut, mutta palannut roihuksi taas. Jotkut teistä ovatkin kuulleet, kuinka Jumala pelasti minut itsemurhalta. Asiahan meni niin, että olin pahasti masentunut vuoden 2011 syksyllä ja suunnittelin oman itsemurhani, kunnes Jumala sanoi minulle:” Kirjoita novelli.” Niin minä sitten tein ja sen takia pidän kirjoittamista armolahjanani. Tänä kesänä uskoni vahvistui ja olin valmis kertomaan asiasta muillekin. Tämän vuoden syksyllä on tapahtunut minulle myös kaikkea hengellistä. Jumala antoi minulle ihanan poikaystävän . Jonkin ajan päästä seurustelumme alusta hän kertoi minulle:” Mä rukoilin kesällä, että saisin uskovan tytön ja et meillä olis paljo yhteistä ja sit sä tulit.” On hienoa ajatella, kuinka Jumala vastaa rukouksiin sinun kauttasi. Toinen tänä vuonna tapahtunut asia tapahtui kolmen päivän aikana. Ensimmäisen koeviikon sunnuntaina äiti piti minulle saarnan poikaystävästäni, sillä eka YO –koe meni penkin alle. Tuona iltana itkin itseni uneen. Seuraavana päivänä olin niin tyhjä sisältä, kuin vai voi olla ja joka kerta kun ajattelin poikaystävääni kyyneleet nousivat silmiini. Minusta tuntui, että hän ei ole minun. Pidin itseni kuitenkin koossa iltaan asti, sillä en halunnut, että äiti näkee minun itkevät. Kuitenkin kun aloin lukea raamattua, mitä teen joka ikinen ilta, annoin kyynelten tulla. Rukoillessani pystyin sanomaan vain:” Herra sinä tiedät sydämeni tilan.” Itkin sängyssäni noin kymmenen minuuttia ja lopulta nukahdin. Rakas poikaystäväni kuitenkin herätti minut. Hän kertoi, kuinka häntä ahdistaa meidän suhde ja hän ei ehkä halua jatkaa. Olin jo niin turta, että koko asia tuntui minusta välinpitämättömältä, mutta rukoilin kuitenkin suhteemme puolesta. Seuraavan päivän aikana muutuin uudeksi ihmiseksi. Jumala on antanut myös murulleni armolahjan, nimittäin runojen kirjoittamisen ja Jumala käytti tätä lahjaa puhuessaan minulle tänä päivänä. Päivän aikana tajusin, mistä koko hommassa oli kyse. Jumala tyhjensi minut, jotta voisi täyttää minut uudelleen. Tämän jälkeen aloin huomata pieniä ihmeitä ja rukousvastauksiani. Esimerkiksi menin Tampereelle koeviikon perjantaina ja minua pelotti kuinka rahani riittää. No minun piti ostaa lippu junasta ja ostettuani sen tajusin, että hei nyt multa ei menny tililtä rahaa ja muutenkin rahat riitti reissun aikana. Jumalan rakkaus näkyi!

Enkeleihin palatakseni vielä. Vaikka emme näekään enkeleitä on meillä kaikilla arkienkeleitä. Minulla niitä on neljä. Arkienkelit on henkilöitä, jotka auttavat meitä ja ovat lähellä. Sinullakin on arkienkeleitä, et vain ehkä huomaa niitä. Jumala on antanut nämä henkilöt sinulle.

Nyt kun olen abi, olen miettinyt, että näillä koenumeroilla ei ole oikeasti merkitystä taivaassa. Tietysti hyvillä numeroilla saa opiskelupaikan ja sitten pääsee ammattiin, mutta niillä numeroilla ei ole merkitystä Jumalalle. Juuri sinä olet kaunis ja täydellinen juuri tuollaisenaan. Jumala rakastaa sinua kaikesta huolimatta.

Jumala on ihmeellinen! Tätäkään novellia ei olisi ilman Jumalaa, sillä rukoilin, että haluan kirjoittaa hengellisen novellin ja vastaus on tässä. Tiistai-iltana Jumala sanoi minulle, että kirjoita novelli erään raamatunkohdan pohjalta. Tuo raamatun kohta on lempi raamatun kohtani ja se on Ps.91:11-12:” Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Tuo kohta on vaan niin ihana.

Tässä tarinaa minun uskostani. Haluan lainata tähän loppuun Taivas on totta, joka kertoo 4-vuotiaan Colton pojan käynnistä taivaassa, kohtaa jossa toimittaja kysyy, mitä hän haluaisi sanoa kirjan lukioille. Colton vastaa:” Haluan heidän tietävän, että taivas on totta.” Niin sinä lukija. Haluan sinun tietävän, että Taivas todellakin On Totta!