Retun elämää

Milla on Maata näkyvissä -festareilla keräämässä riparimerkkejä. Festarit ovat loppupuolella ja toiseksi viimeinen esiintyjä, Saraste, on lavalla. ”Seuraava kappale on viimeinen laulu. Kiitos kaikille ja turvallista kotimatkaa”, laulaja sanoo. ”Oon aika väsynyt, olemaan väsynyt. Olemaan ruhjeilla ja keskeneräinen”, kappale alkaa. Milla kävelee vihaisena pois. Sanat iskivät suoraan häneen. Hän kävelee vessaan ja antaa kyyneleiden tulla. Hän nostaa hupparinsa hihaa vasemmasta kädestä ja katsoo viiltojälkiä. Jotkut ovat kahden viikon vanhoja, useimmat parin päivän. Hän pyyhkii kyyneleensä ja menee pois vessasta. Hän laittaa hupun päähän ja vain kävelee HK-areenalla. Pian hän törmää johonkuhun. Hän nostaa päänsä ja katsoo miestä. ”Hei onko kaikki hyvin?”, mies kysyy. Milla pyörittää päätään. Hän ei vain pysty sanomaan sitä ääneen. ”Olen Samuli”, Samuli esittelee itsensä. ”Milla”, Milla sanoo. ”Haluaisitko puhua?”, Samuli kysyy. Milla nyökkää. ”Mennään bäckärille”, Samuli sanoo. Milla lähtee miehen matkaan ja pian he ovat bäckärillä. ”Samppa, mihin jäit?”, joku mies kysyy. ”Milla haluaisi puhua. Sopiiko, että hekin ovat paikalla?”, Samuli kysyy. Milla nyökkää. ”Tuo tuossa on Lauri, tuossa on Antti ja nuo ovat veljeni Miika ja Jaakko”, Samuli esittelee muut. He istuvat alas. ”Joten, haluatko kertoa, mitä on tapahtunut?”, Samuli kysyy. Milla käärii molempien käsien hihat ylös ja näyttää ranteensa. ”Haluatko kertoa, miksi olet viillellyt itseäsi?”, Lauri kysyy. ”Saadakseni pahan olon pois”, Milla vastaa. ”Miksi sinulla on paha olo?”, Lauri kysyy. ”Koska kukaan ei rakasta minua. Vanhempani kuolivat kaksi kuukautta sitten. Asun tädilläni ja tuntuu, että olen hänelle vain taakka. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä”, Milla vastaa. ”Kuule on yksi, joka rakastaa sinua enemmän, kuin tiedätkään”, Antti sanoo. ”Niin Jumala. En vain ole koskaan tuntenut hänen rakkauttaan”, Milla sanoo. ”Haluaisitko tuntea?”, Samuli kysyy. Milla muistaa biisin sanat:” Oon aika väsynyt, olemaan väsynyt. Olemaan ruhjeilla ja keskeneräinen.” Hän on väsynyt tähän. Siihen, että viiltelee ja itkee koko ajan. ”Haluatko, että siunaamme sinut?”, Samuli kysyy, kun ei saanut tytöltä vastausta äskeiseen kysymykseen. ”Joo”, Milla vastaa. Miehet tulevat hänen ympärilleen, laittavat kätensä hänen pään päälle ja aloittavat Herran siunauksen. Milla sulkee silmänsä. ”Lapseni avaa silmäsi”, hän kuulee äänen sanovan. Hän avaa silmän. Hän näkee vihreän laakson. Hän näkee iloisia ihmisiä laaksossa. Hän tuntee ylivoimaisen rakkauden ympäröivän laaksoa. ”Tämä kaikki odottaa sinua, koska minä rakastan sinua. Sinun pitää vain uskoa ja päästää minut elämääsi”, ääni sanoo. ”Minä uskon ja haluan sinut elämääni Isä”, Milla sanoo. ”Sulje silmäsi”, Jumala sanoo. Milla sulkee silmänsä, avaa ne ja tajuaa olevansa takaisin bäckärillä. ”Kaikki hyvin?”, Lauri kysyy. ”On ja kiitos. Minä tulin uskoon”, Milla vastaa hymyillen. ”Sepä hienoa”, Samuli sanoo hymyillen. ”Minun pitäisi mennä”, Milla sanoo. ”Turvallista matkaa”, miehet sanovat. Milla lähtee bäckäriltä ja löytää tiensä ulos.

Illalla kotona Milla kertoo tädilleen kaiken ja tämä on pahoillaan. Milla heittää myös viiltely välineensä pois ja etsii vanhempiensa raamatut, koska muistaa nähneensä ne muuton aikana. Hän katsoo äitinsä raamattua, painaa sen itseään vasten ja katsoo ylös hymyillen.