Retun elämää

Minä seison sillalla ja katson alas tyhjyyteen. Kyyneleet valuvat poskillani. Olen tyttö, joka on aina iloinen. Pärjään koulussa ihan hyvin ja minulla on kavereita ja kaksi hyvää ystävää. Kotona on kaikki hyvin. Miten tällainen tyttö voisi nyt olla tässä tilanteessa? Tekemässä itsemurhaa. Siirrän katseeni ranteisiin ja näen vanhat ruvet, jotka olen itse tehnyt. Mielessäni toivon, että joku pelastaisi minut ja toisaalta taas en. Laitan kädet ristiin ja sanon vain yhden sanan: ”Anteeksi.” Ainiin vielä yksi asia minusta. Olen ihastunut. Poika on koulun kuningas ja hän liikkuu sellaisissa piireissä, missä minä en. Mietin aina, pitäisikö minun alkaa liikkua sellaisissa piireissä, mutta olen ylpeä siitä, että en mennyt niihin piireihin. Suljen silmäni ja hyppään. Joku ottaa kädestäni kiinni. Katson ylös kyyneleiden lomassa. Se on enkeli, jolla on valkoinen puku ja valkoiset isot siivet.  Olen taivaassa. Enkeli nostaa minut ylös ja sanoo:” Älä pelkää, olen kanssasi.” Enkeli ottaa minut syliinsä ja lähtee kantamaan pois. Minä itken, laitan silmät kiinni ja nukahdan.

Seuraavana päivänä herään, mutta en kotona. Huone on iso ja kaunis ja sen huomaa pojan huoneeksi. En ilmeisesti ole kuollut, koska enkelit eivät luultavasti asu tällaisissa huoneissa. Oveen koputetaan. Jonkun pojan pää tulee esiin ovenraosta ja kysyen:” Voinko tulla sisään?” Vastaan:” Voit.” Nousen istumaan. Poika ottaa tuolin ja tulee istumaan eteeni. ”Voitko hyvin?”, hän kysyy. ”Ihan hyvin”, vastaan. ”Pelkäsin kuollakseni, etten ehdi pelastamaan sinua”, hän sanoo. Poika on komea ja hänellä on vaaleansiniset silmät. ”Kuka olet?”, kysyn. En voisi kutsua häntä enkeliksi. ”Olen Joonatan ja sinä olet Tara”, hän vastaa. ”Kuinka tiedät nimeni?”, kysyn. ”No tuota. Miten selitän tän. No näin näyn susta. Siinä näytettiin kaikki susta ja lopuksi toi itsemurha juttu”, Joonatan kertoo ”No kai mäkin kerron jotain. Kun pelastit mut, niin näin sut enkelinä”, kerron. ”Se oli siis Jumalan johdatusta. Tämä kaikki”, Joonatan sanoo. ”Niin”, sanon. ”Haluatko mennä syömään?”, hän kysyy. ”Mennään vaan”, vastaan. Nousen sängystä ja menemme keittiöön. Talo on iso ja hieno. Keittiönpöydällä on aamupala ainekset. ”Mitä haluat aamupalaksi?”, hän kysyy. ”Leipää ja kaakaota”, vastaan. Aamupalan jälkeen menemme takaisin huoneeseen. ”Haluan kotiin”, sanon. ”Voin viedä sinut mopo-autollani, koska haluan varmistaa, että olet täysin turvassa”, Joonatan sanoo. ”Okei”, sanon. Hän lähtee viemään minua kotiin. Kotipihassa sanon:” Kiitos.” Menen ovelle ja soitan ovikelloa. Tietenkään minulla ei ole avainta, koska ajattelin, että en palaa enää koskaan kotiin. Joku tulee avaamaan oven ja se joku on äiti. ”Voi kulta. Olin niin huolissani, että en näkisi sinua enää”, hän sanoo. ”Olen pahoillani äiti”, sanon. Menen sisälle. ”Syötkö jotain?”, hän kysyy. ”En, söin Joonatanilla”, vastaan. ”Onko hän se poika, joka kävi kyselemässä sinua eilen?”, äiti kysyy. ”Mistä minä tiedän. En sattumoisin ollut kotona eilen!”, huudan. ”Anteeksi kulta. Et tietystikkään ollut kotona”, äiti sanoo rauhoitellen. Menen huoneeseeni, joka on pieni verrattuna Joonatanin huoneeseen. Kaappien ovet ovat täynnä julisteita ja minun minä kollaasi on myös yhden kaapin ovessa. Julisteita ovat Antti Tuisku, Selena Gomez ja Justin Bieber. Katson puhelinta ja huomaan kellon olevan yksi. Oveen koputetaan. ”Menen kahteen töihin”, äiti sanoo oven raosta. ”Okei”, sanon. Menen makaamaan sängylleni ja yritän selvitellä päätäni. Vartin päästä nenääni tulee hyvä tuoksu. Äiti tekee lempiruokaani spagettia ja jauhelihakastiketta. Vartin kuluttua äiti huutaa:” Syömään.” Nousen sängystä ja menen keittiöön. Syön pian ja syötyäni aion mennä takaisin huoneeseen, mutta äiti kysyy:” Lähden nyt. Pärjääthän varmasti?” Vastaan:” Joo.” Menen huoneeseeni ja laitan radion päälle. Ulko-ovi kopahtaa kiinni. Hetken maattuani sängyssä kuulen radiossa olevan äänen kysyvän:” Kuinka selvitä masennuksesta?” Menen äkkiä laittamaan radion kiinni. Yritän pidättää itkuani, mutta kyyneleet tulevat joka tapauksessa. Itken ja huudan ja sekaisessa tilassa revin julisteet alas, tiputan kirjat hyllystä ja koulukirjat ja muut asiat koulupöydältä ja levyt levytelineestä. Olen juuri ottamassa pehmolelua sängyltä, kun ovikello soi. Menen avaamaan oven ja huomaan sen takana olevan Joonatanin. ”Mitä on tapahtunut? Näytät kauhealta”, hän kysyy. ”Tuota. Voinko selittää samalla, kun siivoamme huoneeni? Jos viitsit auttaa”, kysyn. ”Totta kai”, hän vastaa. Hän tulee sisään, ottaa kengät pois ja tulee viereeni huoneeni ovelle, joka on auki. ”Mitä on tapahtunut?”, hän kysyy uudestaan. Kyyneleet alkavat valumaan poskillani. ”No tuota. Sain itkuhuutoraivarin ja siinä mielentilassa tein tämän”, vastaan. ”No kai sitä sitten pitää ruveta hommiin”, hän sanoo.

Tunnin päästä istumme sängylläni. ”Tuota, minulla olisi aika hassu pyyntö”, sanon. ”Sano vaan”, hän sanoo. ”Musta tuntuu, että pelkään olla yksin, kun en tiedä, mitä saatan tehdä itselleni tai vaikka tälle talolle. Haluan, että olet kanssani, että en joudu olemaan yksin”, sanon. ”Tietysti olen kanssasi, se on mun tehtäväni, mun pitää olla sun tukena”, hän sanoo. ”Kiitos”, sanon ja halaan häntä. ”Pitää tehä läksyt, vaikken osaa”, sanon ja menen istuun koulupöytäni eteen tuolille. ”Mä voin auttaa sua”, hän sanoo, nousee ja tulee katsomaan, mitä mun pitää tehä. Äikän läksyissä en tarvi apua, uskonnossa en tarvi, mutta enkku ja fysiikka ovat vaikeita. Joonatan alkaa selittään fysiikan juttua ja vihdoin tajuan jotain. ”Susta tulis hyvä fysiikan ope”, sanon ja käännän pääni ja katson häntä hymyillen. Kohtaan hänen vaaleansiniset silmät, jotka ovat lempeät ja hän hymyilee lempeästi. ”Hän on kaunis”, ajattelen. Äkkiä käännän pääni, kasvot punaisena. Joonatan alkaa silittään poskeani. ”Olet kaunis, kun punastut”, hän sanoo. ”Kiitos”, sanon, mutta en uskalla kääntyä katsomaan häntä. ”No niin. Enkku siis vielä”, hän yhtäkkiä lausahtaa. Yritän sekaisessa mielentilassa tehdä enkun läksyt. Pian kaikki läksyt on tehty. ”Onko nälkä?”, kysyn ja käännyn katsomaan häntä ja hän hymyilee taas lempeää hymyään. ”No vähän”, hän vastaa. Nousen ja hän tulee perässä. ”Haluukko spagettia ja jauhelihakastiketta vai vaan leipää?”, kysyn. ”Spagettia ja jauhelihakastiketta”, hän vastaa. Alan ottaan astioita esille ja tunnen koko ajan hänen silmät selässäni. Sen jälkeen, kun olen laittanut hänen lautasen mikroon, käännyn ympäri ja sanon:” Onko sun pakko vahdata mua? En tykkää, että mua vahdataan.” Näen hänen miettivän hetken. Lopulta hän avaa suunsa ja sanoo:” Olet niin lumoavan kaunis, että haluan katsoa sua.” Kukaan ei ole koskaan sanonut mua kauniiksi, paitsi paras kaverini Jenina, joka on tyttö, mutta kukaan poika ei ole koskaan sanonut mua kauniiksi. ”Varmaan olen kaunis”, sanon. Hän nousee, tulee eteeni ja ottaa käsistäni kiinni. Hän alkaa hieroa rupiani ja katsoo silmiini. ”Silloin, kun tietää ihmisen koko elämän ja kaikki tunteet, jotka hän on tuntenut, voi sanoa häntä kauniiksi”, hän sanoo ja katsoo silmiini. Yritän hengittää rauhallisena. Hän päästää irti käsistäni ja laittaa ne lantiolleni. Hän alkaa tuoda kasvojaan lähemmäksi omia kasvojani, mutta yhtäkkiä kuuluu ”Ping!” Käännyn ympäri, otan lautasen mikrosta ja annan sen hänelle. Menen ottamaan oman lautaseni ja laitan sen mikroon. Tällä välin Joonatan on mennyt syömään. Katson mikroa ja tunnen hänen katseen taas selässäni. ”En pysty tähän”, ajattelen. Mikro pingahtaa taas ja otan sieltä lautaseni ja menen istumaan Joonatanta vastapäähän. Katson lautasta, mutta vilkuilen häntä välillä. Aina kun katson häntä, hän hymyilee minulle ja minä käännän aina pääni punaisena pois. Hän nousee ja menee laittamaan lautasen tiskipöydälle ja sen jälkeen kääntyy katsomaan mua. Syötyäni nousen ja menen laittamaan astiat tiskipöydälle, mutta hän on tiellä. ”Olet tiellä”, sanon. ”No sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Sinun täytyy joko halata minua tai siirtää pois”, hän sanoo ja näyttää kieltä.  Tönäisen häntä ja hän horjahtaa pois teiltäni. ”Hei!”, hän huutaa ja minä näytän hänelle kieltä. ”Sinä senkin”, hän sanoo, nousee ja tulee kutittamaan minua. ”Hei lopeta! Ei saa kutittaa!”, huudan ja nauran. Pian hän lopettaa. ”Mitäs tehään?”, kysyn. ”No tuota. Mennäänkö jutteleen sun huoneeseen?”, hän kysyy. ”Okei”, sanon. Menemme huoneeseeni ja alamme juttelemaan. Pitkän juttutuokion jälkeen hän lähtee. Tulee ilta ja pian menenkin jo nukkumaan.

Aamulla herään herätyskellon äänen. Aamuaskareiden jälkeen istun tuolilla koulupöytäni edessä. Joonatan on luvannut tulla hakemaan minut kouluun ja häntä odotellessani otan raamatun käteen ja valitsen peukalotaktiikalla jonkun luvun ja alan lukea lukua, jonka saan. Kohta on Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Luen koko kohdan ja sen jälkeen mietin, mitä tämä meinaa. Laitan kädet ristiin ja rukoilen. Sitten Joonatan jo tuleekin. ”Heippa”, huudan äidille. ”Hyvää koulupäivää”, hän huutaa takaisin. Joonatan vie minut lukion pihaan ja pihassa sammuttaa mopo-auton. ”En ole ennen nähnyt sinua täällä”, sanon ja käännyn katsomaan häntä. ”Mä aloitan tänään tässä lukiossa ja vielä sinun luokallasi”, hän sanoo ja nikkaa silmää. ”Mä toimin sun opastajanasi” , sanon, nousen mautosta ja lähden kävelemään koululle. Kuulen Joonatanin nousevan ja tulevan perääni. Meillä on kuvista kolmosessa. Avaan oven ja menen sisään. Näen Jeninan siinä porukassa, jossa en itse olisi. Siinä porukassa on myös entinen ihastukseni Eemeli. ”Käyn vessassa. Pärjäätkö sen ajan?”, Joonatan kysyy, ”Joo”, vastaan. Menen lattialle istumaan ja käännyn katsomaan Eemeliä. Hän ei ole enää niin komea, kuin olen joskus ajatellut. Sen jälkeen käännyn katsomaan Jeninaa, joka näyttää mustasukkaiselta. Käännän pääni pois, otan laukustani kirjan ja alan lukea sitä. Sillä välin Jenina sanoo Eemelille:” Tuolla on Tara. Hän on ollut ihastunut sinuun seiskaluokasta lähtien. Eemeli kääntää päänsä minuun ja tulee luokseni. ”Moi”, hän sanoo. Vilkaisen häntä. Hän haisee tupakalle. ”Kuulin, että tykkään musta”, hän sanoo virnuillen. ”Ei pidä paikkaansa”, sanon ja käännyn katsomaan ovelle, josta Joonatan tulee. Hän tulee luokseni. ”Eemeli tässä on Joonatan”, sanon ja nousen ylös. Pojat kättelevät ja sen jälkeen Eemeli lähtee kiireesti pois. Häntä ei ole ikinä nolattu näin. Halaan Joonatania. ”Onko kaikki hyvin?”, hän kysyy. ”On”, vastaan ja menen istumaan takaisin lattialle ja Joonatan tulee viereeni. ”Mitä luet?”, hän kysyy. ”Tämä on Tiina Lehtinevan – Älä itke enkeli. Tää on tosi ihana”, vastaan. Tunti alkaa pian.

Viikko kuluu ja pian tulee viikonloppu. Lauantaina aamulla, kun olen tehnyt aamuaskareeni ja pukenut, lähden Joonatanille pyörällä. Perillä soitan ovikelloa ja Joonatan tulee avaamaan todella nopeasti. ”Tule äkkiä. Mulla on sulle yllätys”, hän sanoo. Menen äkkiä sisälle ja riisun ulkovaatteeni ja hän vie minut keittiöön. ”Tuoksuu hyvälle. Mitä olet tehnyt?”, kysyn. ”Uunijäätelöö”, hän vastaa. ”Oijoi. Se on taivaallisen hyvää”, sanon ja istun tuolille. Hän tuo annoksen pöydälle ja minä syön sen hyvällä halulla ja otan vielä lisää. Sitten, kun olen syönyt vien astiani tiskikoneeseen. Joonatankin on pian syönyt. ”Minulla on sinulle toinenkin yllätys. Mennään huoneeseeni”, hän sanoo ja lähtee viemään minua huoneeseensa. Huone on saman näköinen, kuin viimeksikin. ”Tule istumaan lattialle eteeni”, hän sanoo. Menen istumaan hänen eteensä ja hän istuu edessäni kitara sylissään. ”Olen harjoitellut yhden biisin sinua varten”, hän sanoo ja alkaa soittamaan ja laulamaan. Tunnen biisin, se on Antti Tuiskun- Minä näen sut. Kappale on niin ihana, että alan itkeä. Hän katsoo minua laulaessaan ja hymyilee lempeästi. Sitten, kun hän lopettaa, hän laittaa kitaran pois ja kääntyy katsomaan minuun. Mietin hetken, mitä teen, mutta lopulta hyppään halaamaan häntä ja me kaadumme lattialle, emmekä sano mitään, vain katsomme toisiamme. Hän silittää poskeani. ”Toi laulu on ihana”, sanon, kun en keksi muutakaan. ”Tiedän”, hän sanoo. Käännyn pois hänen päältään ja jään makaamaan hänen viereensä. Vain kätemme koskettavat. ”Tapahtuuko kaikki sinusta liian nopeasti?”, hän kysyy ja kääntyy kyljelleen katsomaan minua. ”Ei. Tämä on vain uutta minulle”, vastaan ja käännyn kyljelleni katsomaan häntä. Hän tulee lähelleni ja alkaa silittämään poskeani. Hän tuo kasvonsa lähemmäksi ja suutelee minua ja minä vastaan. Hän siirtää kätensä lantiolleni ja minä laitan käteni hänen kaulalleen. Minulla on turvallinen olo. Pian hän lopettaa. ”No, oliko se kamalaa?”, hän kysyy. ”Ei”, vastaan. Yhtäkkiä vaihdan puheen aihetta, jotta saisin hengitykseni laantumaan. ” Muuten. Missä vanhempasi ovat?”, kysyn. ”He ovat aina töissä seiskasta kolmeen”, hän vastaa. Nousen istumaan ja hän nousee myös ja ottaa minut syliinsä. ”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä”, hän kuiskaa korvaani. ”Enkelini”, sanon hänelle. ”Tänään tehdään pitsaa”, hän sanoo ja nousee ylös ja auttaa minut ylös. Lähdemme käsikädessä keittiöön. Joonatan ottaa tavaroita esille ja huomaan kaikkien täytteiden olevan lempitäytteitäni. ”Hemmottelet mua aivan liikaa”, sanon. ”Sua pitääkin hemmotella”, hän sanoo ja antaa pusun poskelleni. Alamme tekemään pitsaa. Pian se on jo uunissa, sitten se on valmis ja seuraavaksi syömme sitä. Sitten, kun olemme syöneet, minun pitääkin lähteä jo kotiin. En kuitenkaan ehdi pyörälleni, ennen kuin Joonatan jo ottaakin kädestäni ja laittaa minut seinää vasten. Sitten hän suutelee minua ja minä vastaan, mutta lopetan kuitenkin pian. ”Täytyy mennä”, sanon ja lähden.

Kahden viikon kuluttua on synttärini ja Joonatan on luvannut yllättää mut. Lauantai tulee liian pian. Herään ja menen keittiöön. ”Hyvää syntymäpäivää”, äiti sanoo ja tulee halaamaan minua. ”Kiitos”, sanon. ”Minulla on sinulle lahja”, hän sanoo ja menee huoneeseensa ja tulee pienen paketin kanssa takaisin. Hän on ostanut minulle uuden nomination korun. ”Voi äiti. Ei olisi tarvinnut”, sanon. ”Pitäähän tytärtään hemmotella”, hän sanoo. Kaheltatoista tulee kummit ja viimein yhdeltä tulee Joonatan. ”Hei kulta”, hän sanoo ja halaa mua heti riisuttuaan ulkovaatteet. ”Hei”, vastaan. ”Mulla on sulle lahja”, hän sanoo. ”Hei. Mä en tarvi mitään”, sanon. ”Eipäs. Tarvitset mut”, hän sanoo ja hymyilee. ”Se on totta”, sanon ja hymyilen. Hän pussaa mua pikaisesti ja ottaa takkinsa taskustaan jotain. ”Ole hyvä”, hän sanoo ja antaa pienen paketin mulle. Siinä on jokin uusi pala uuteen nimonationiini. Menen huoneeseeni avaamaan sen. Otan palan käteeni ja näen sen kuvaavan enkeliä. Alan laittamaan sitä koruuni ja sen jälkeen, kun saan sen, menen olohuoneeseen. ”Se on kaunis”, sanon Joonatanille, joka on kääntynyt katsomaan mua. ”Se on juuri sopiva sinulle”, hän sanoo ja halaa mua. Tunnin kuluttua äiti sanoo:” Minä lähden töihin. Olkaa kiltisti.” Illan aikana me pelaamme lautapelejä, katsomme leffoja ja juttelemme. Viiden aikaan, kun minä makaan sängylläni ja Joonatan hieroo jalkojani, hän sanoo:” Minun piti soittaa sulle yksi biisi, mutta unohdin kitaran kotiin. Haittaako, jos haen sen?” Vastaan:” Ei. Ota avaimet, niin pääset sisälle, jos olen vaikka vessassa.” Hän antaa minulle pusun, ottaa avaimet ja lähtee. Vartin päästä ovikello soi. ”Kukakohan siellä on?”, mietin. Menen avaamaan oven ja näen Eemelin seisovan oven takana. Haisten, että hän on juonut. ”Kuulin, että sulla on synttärit, joten aattelin tulla käymään”, hän sanoo. ”Juhlat ovat valitettavasti ohi, joten voit lähteä”, sanon ja yritän laittaa oven kiinni, mutta hän laittaa jalkansa väliin, tulee sisälle ja laittaa oven kiinni. ”Mä saan aina, mitä haluan ja sä et oo poikkeus”, hän sanoo ja ottaa musta lujaa kiinni ja vie olohuoneen sohvalle ja tulee päälleni. ”Lopeta! Sä satutat mua!”, huudan ja alan itkeä. ”Älä huuda. Tätähän olet aina halunnut”, hän sanoo ja nauraa. Rimpuilen vastaan. Hän alkaa suudella kaulaani. Yritän kaikin voimin estää, mutta hän on liian raskas. Ulko-oven toisella puolella on Joonatan, joka aukaisee oven, mutta kun hän kuulee huutoni ja Eemelin ilkeän naurun hän ei tule sisälle, vaan soittaa poliisit ja jää pihalle odottamaan heitä. Poliisit tulevat pian. He tulevat olohuoneeseen, ottavat Eemelin ja lähtevät. Nousen istumaan, kiedon kädet jalkojeni ympärille ja alan itkeä. Joonatan tulee viereeni, ottaa minut syliin ja alkaa laulamaan The rainin- Tuuli kulkee. Istumme siinä noin tunnin. Menen vessaan pesemään kasvoni ja Joonatan hake sillä välin kitaransa ja istuu nyt sohvalla kitara sylissään. Tulen vessasta ja istun häntä vastapäätä. ”Tuota. Tiedän, että tiedät tämän biisin”, hän sanoo ja alkaa soittamaan. Biisi on Justin Bieberin- Never let you go. Biisin loputtua hän alittaa kitaran pois ja halaa minua. Voisin olla tässä loppu elämäni, enkeli siipien suojassa.