Retun elämää

Tänään tossa kävelin mummulasta kotiin ja kuuntelin Pastoreita. Siunattuu mietin erityisen paljon. Se on mun lempibiisi. Tuli vaan niin kiitollinen ja siunattu olo kaikesta, mitä on ja erityisesti tuli mieleen raamatun tarina Jobista. Job.1-2:1-10:” Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla. Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli:” Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan.” Joka kerta hän teki näin. Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta:” Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi:” Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita ja mantereita.” Herra kysyi:” Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitön ja nuhteeton ja jumalaapelkäävä, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.” Saatana vastasi:” Miksi ei Job olisi jumalaapelkäänä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaikien mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. Mutta ojennappa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!” Herra sanoi saatanalle:” Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneet itseensä et saa koskea.” Sitten Saatana lähti pois Herran edestä. Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi:” Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella. Silloin sabalialaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.” Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi:” Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.” Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi:” Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.” Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanatuoja ja kertoi:” Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.” Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan ja sanoi:” Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä. Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta:” Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi:” Olen kuljeksinut pitkin ja poikin mantereita.” Herra kysyi:” Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitön ja nuhteeton ja jumalaapelkäävä, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minua syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.” Saatana vastasi Herralle:” Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! Mutta ojennappa kätesi ja koska hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinut vasten kasvoja!” Herra sanoi Saatanalle:” Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!” Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päsätä jalkoihin. Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. Hänen vaimonsa sanoi hänelle:” Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!” Job vastasi:” Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.” Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.”

Osataanko me kiittää Herraa myös kaikesta, mitä ollaan menetetty? Omalta kohdalta voin sanoo, että ei. Mun Taatalla (vaari/pappa, jos ette ymmärrä) on muistisairaus, eikä se muista mua enää. Rankkaa se on siks, et se on ainut pappa/vaari, mikä mulla on koskaan ollut, mutta kun täs kuuntelen siunattuu, niin ajattelen, että saan olla siunattu siitä, et se on ollu ja on vieläkin mun elämässä, vaikka ei muista mua.

Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on. Kaikilla ei oo sitä, mitä sulla tai mulla on. Me ollaan kaikki siunattuja ja vaikka välillä on vaikeeta niin muistetaan kiittää Jumalaa siitä, mitä se on antanu meidän elämään ja, mitä se on ottanut pois.

Jumala on uhrannut poikansa meidän tähden! Meillä ei pitäis olla mitään, koska vaan Jeesuksen sovitustyö on tärkein! Se, et me uskotaan, että Jeesus on meidän vapahtaja ja uskotaan siihen. Siitä riippuu meidän iankaikkinen elämä!

Tällaisia ajatuksia tänään. Siunattua päivää kaikille!