Retun elämää

Istun lattialle ja otan vihkoni repusta. Kuulen puhetta ja katson ympärilleni. Ihmiset kyselevät toisiltaan, miten viikonloppu meni. Odotan sitä päivää, jolloin joku kysyisi sitä multa. Alan kirjoittaan vihkooni, mutta tylsistyn pian ja alan katsomaan ihmisiä uudestaan. Kaikki tytöt ovat niin laihoja ja meikattuja. Ehkäpä muutan itseni heidän kaltaisekseen, niin voisin saada jopa kaverin tai pari. Kello soi. Koulupäivä menee nopeasti. ”Olisipa pian viikonloppu. En kestä enää. Haluun jo nähdä Robinin”, joku tyttö sanoo.” Mä taas inhoon häntä, mutta lupasin mennä serkkuni kanssa katsomaan häntä”, ajattelen . Kotona teen läksyt ja niiden jälkeen katson itseäni peilistä. Olen jotenkin erilainen, kuin muut. Paljon erilaisempi. Haluan olla samanlainen, kuin muut. Huomenna alkaa muuttuminen.

Seuraavana aamu menee samalla lailla, kuin muutkin, mutta tänä aamuna meikkaan. Koulussa menen taas istumaan lattialle. Ne jotka kävelevät ohitseni alkavat nauraa mulle. ”Katso häntä. Hän on pahemman näköinen, kuin ennen”, kuulen heidän sanovan. Juoksen itku kurkussa vessaan ja pesen meikit pois.  Hiljaiset kyyneleet alkavat vieriä poskillani. Pyyhin ne äkkiä pois ja lähden takaisin käytävälle. Eräs tyttö huomaa mut ja tulee luokseni. ”Hei”, hän sanoo. ”Hei”, vastaan. ”Olen Emilia”, Emilia sanoo. ”Mä oon Nelli”, vastaan. ”Kuule oon huomannu, että yrität olla heidän kaltainen”, Emilia sanoo ja osoittaa tyttöjä. ”Haluan vain saada kaverin”, sanon. ”Se on hyvä pyyntö, mutta älä yritä olla kuin he. Siitä voi koitua sulle harmia. Muista, että on olemassa vain yks sä”, Emilia sanoo. ”Niin ehkä ulkonäöltä, mutta mieleltä on varmaan monia samanlaisia”, sanon. ”Kuule, haluun soittaa sulle yhen biisin. Sopiiko, jos lähetän sen sun puhelimeen?”, Emilia kysyy. ”Juu”, vastaan. Biisin nimi on matkalla täydellisyyteen. En ehdi kuunteleen sitä sillä välkällä, mutta kuuntelen sen seuraavalla välkällä ja biisin loputtua itken. ”Kukaan muu ei ole sä, ole siitä ylpeä. Kukaan muu ei koe mitä on sun elämä, sun ainut elämä. Vaikka tielle tulee esteitä, pidä pääsi pystyssä. Vielä kerran kaikki on täydellistä”, menee kertsi. Etsin Emilian ja hänet löydettyään sanon:” Ihana biisi.” Hän sanoo:” Niin on.” Kysyn häneltä:” Haluukko olla mun kaveri?” Hän vastaa:” Mikäs siinä.” Päivä on jo paljon parempi, kun mulla on jo kaveri. Koulupäivän jälkeen meen kotiin ja teen läksyt. Emilia on lähettänyt kaveri pyynnön facessa ja hyväksyn hänet. Hän on linkittänyt seinälleni biisin Who says. Kuuntelen biisin ja se antaa mulle voimaa olla oma itseni. Kiitän Emiliaa, että hän linkitti biisin seinälleni.

Lauantai-iltana olemme serkkuni kanssa urheilukeskuksessa ja hän odottaa, koska Robin tulee lavalle. ”Menen istumaan penkille tuonne”, sanon serkulleni ja näytän. ”Joo. Enköhän oo sen verran aikuinen, että pärjään”, hän sanoo. Istun penkille, otan vihkoni ja alan kirjoittaan. Pian Robin tulee. Ennen kolmatta biisiä hän sanoo:” Tämä biisi on omistettu sulle, joka istut siellä ja kirjoitat.” Pian mua päin tulee kirkas valo, joten katson ja huomaan Robinin osoittavan mua ja kuulen yleisön sanova:” Aww.” Kuuntelen biisin ja tajuan sen liittyvän muhun, mutta toisaalta se ei liity mitenkään. Kuuntelen keikan loppuun, mutta jään miettimään biisiä. Sen nimi oli hiljainen tyttö. Lähden pois salista ja menen istumaan sohvalle, joka on pukuhuoneiden päässä.  Kuulen yleisön huutavan Robinia takaisin. Ilmeisesti hän on lähtenyt, joten päätän lähteä etsimään serkkuani. Olen niin ajatuksissani, että kävelen jotain ihmistä päin. ”Anteeksi”, sanon ja huomaan tämän ihmisen olevan Robin. ”Ei mitään”, Robin sanoo nauraen. ”Se hiljainen tyttö on hyvä biisi”, sanon. ”Kiitos. Tuota haluukko nimmarin?”, hän kysyy. ”Juu”, vastaan nauraen. Odotan hetken ja pian Robin tulee takaisin lapun kanssa, jossa on hänen nimmari. ”Kiitos”, sanon ja lähden lapun kanssa etsimään serkkuani. Mietin taas sitä hiljainen tyttö juttua. En tajua, miks Robin omisti biisin mulle, koska siinä lauletaan hiljaisesta tytöstä, joka on lumoava. Löydän serkkuni, joka on ihan sekaisin. ”Kuvittele, että hän omisti biisin sulle. Mä olisin varmaan pyörtyny”, hän sanoo. Päätän, että en kerro hänelle törmäämisestä. Lähdemme kotiini.

Aamulla serkkuni tulee hihkuen herättämään mut. ”Kaveri soitti ja sano nähneensä Robinin ostarilla”, hän sanoo. ”Aha”, sanon. ”Hei c`mon. Hän sentään omisti sulle biisin”, serkkuni sanoo. ”Okei tulen mukaan, mutta saat metsästää Robinin yksin”, sanon. Pian olemme ostarilla. Serkkuni menee etsimään kavereitaan ja mä lähden glitteriin. Kaupassa soi who says, kun meen sinne ja alan laulaan mukana. ”Hei”, sanoo Emilia. ”Kauheeta, kun pelästyin”, sanon. ”Tulitko metsästämään Robinia?”, hän kysyy. ”En. Serkkuni halusi tulla ja lupasin lähteä mukaan, mutta hän katosi saman tien kun tultiin”, vastaan. ”Mennäänkö kahville?”, hän kysyy. ”Mennään vaan”, vastaan. Lähdemme kahvilaan ja ostettuamme jotain alamme puhumaan niitä näitä. ”Olikko muuten eilen siellä keikalla?”, Emilia kysyy, ”Joo. Menin serkkuni seuraks”, vastaan. ”Kuulin, et Robin omisti biisin jollekkin”, hän sanoo. Alan hermostua. ” Se joku olen minä”, sanon. ”Mitä? Nyt kerrot kaiken”, hän sanoo. Kerron hänelle kaiken alusta alkaen, mutta, kun kerron kävelemisestä Robinia päin, hän alkaa nauraan. ”Kävelit häntä päin. Voi ei”, hän sanoo. Jatkan tarinan loppuun. ”Aika sulosta”, hän sanoo. ”Mä ”En vain ymmärrä, miks hän omisti biibin mulle”, sanon. ”Jos sinä olet hänestä lumoava”, Emilia sanoo. ”Ihan sama”, sanon. Emilia katsoo kelloaan ja sanoo:” Äh. Pitää mennä. Nähään koulussa.” Sanon:” Joo. Heippa.”  Seuraavaksi lähden seppälään.  Nään siellä ihanan mekon ja lähden sitä kohti. Yhtäkkiä kävelen jotain ihmistä päin. ”Anteeksi ihan kauheesti”, sanon hädissäni. ”Ei mitään”, sanoo henkilö. Katson kuka hän on ja kauhukseni huomaan hänen olevan Robin. Hän katsoo mua ja alkaa nauraan. ”Ei tää nyt niin kauheeta oo, kuin ilmeestäsi voisi päätellä”, hän sanoo. ”Niimpä kai”, sanon ja lähden hakemaan mekkoa. Kesken matkan puhelimeni alkaa soida. Se on serkkuni. ”Näen sut”, hän sanoo. ”Aha. No, joko löysit Robinin?”, kysyn. ”En, mutta löydän vielä”, hän sanoo ja katkaisee. ”Hyvä biisi sulla soittarina”, Robin sanoo. Pelästyn ja sanon:” Kauheeta, kun pelästyin.” Robin nauraa ja kysyy:” Huomasin. Mikä toi biisi, mikä sulla on soittarina?” Vastaan:” Sanctifyn- Matkalla täydellisyyteen.” Hän sanoo:” En oo koskaan kuullut semmosesta bändistä.”  Sanon:” Se on gospel bändi.”  Hän kysyy:” Mitä meinasit ostaa? Hiljainen tyttö.” Vastaan:” Tämän mekon, ja lopeta käyttämästä tuota nimeä, vaikka oletkin sanonut sen vain kerran.” Hän sanoo:” Selvä.” Sanon:” En edes tajunnut, miks omistit biisin mulle.” Otan mekon  ja lähden sovituskoppiin. Kuulen hänen tulevan perässäni ja istuvan penkille. ”Koska olit lumoava”, hän sanoo ja kuulen sen. Vaihdan mekon päälleni ja katson itseäni peilistä. ”Saanko nähdä mekon päälläsi?”, Robin kysyy. Katson itseäni vielä hetken peilistä, sitten käännyn ja aukaisen pukukopin suojaverhon. ”Vau”, hän sanoo ja katsoo mua. Hymyilen hänelle. ”Olet todella kaunis, hiljainen tyttö”, hän sanoo. ”Kiitos”, sanon ja menen takaisin pukukoppiin ja laitan pukukopin suojaverhon takaisin päälle ja omat vaatteeni takaisin päälle ja lähden kassalle. Robin seuraa perässä. ”Serkkuni kuolisi, jos tietäisi, mitä on tapahtunut”, sanon Robinille, kun lähdemme kaupasta. ”Okei. Mikä on nimesi? En viittis aina kutsuu sua hiljaiseks tytöks”, Robin sanoo. ”Nelli”, vastaan. ”Lähdetkö limulle kanssani Nelli?”, hän kysyy. ”Mun pitää kyllä mennä kotiin tekeen läksyt”, vastaan ja lähden. ”Odota mun pitää kertoa sulle yks juttu”, hän huutaa. Pysähdyn ja käännyn. ”Tulin tänne ostarille, jotta näkisin sut. Tiesin, että tulisit tänne, jos kuulisit, että olisin täällä”, hän sanoo. ”En tullut tänne takiasi. Serkkuni pakotti mut tuleen”, sanon ja lähden ärsyyntyneenä pois. Kuvitteleeko hän itsestään pikkasen liikoja. Olen kääntymässä kulmasta, kun näen lauman nuoria tyttöjä. Katson, onko Robin vielä siellä, mihin jäi. ”Tytöt. Robin on tuolla”, sanon ja näytän. Tytöt lähtevät osoittamaani suuntaan ja, kun katson Robinia näen hänen kasvoillaan ilmeen joka kysyy, oliko pakko. Kotiin päästyäni muistan, että serkkuni on edelleen ostarilla. Soitan hänelle ja kerron olevani kotona. Huoneessani laitan Sanctifyn levyn soimaan, heittäydyn sängylle ja alan miettimään viime päivän tapahtumia. Sain ystävän, joka soitti mulle biisin matkalla täydellisyyteen, joka antoi mulle voimaa, etenkin kertsi, joka menee:” Kukaan muu ei ole sä, ole siitä ylpeä. Kukaan muu ei koe mitä on sun elämä, sun ainut elämä. Vaikka tielle tulee esteitä, pidä pääsi pystyssä. Vielä kerran kaikki on täydellistä.” Sitten Robin omisti mulle biisin ja sanoi, että olen hänestä lumoava. Mietin hetken kaikkea ja tajuan jotain. Minä olen millainen olen ja, jos ihmiset välittävät musta he hyväksyvät mut sellaisena, kuin olen. Olen ainoa mä koko maailmassa ja olen siittä ylpeä. Ei ole ketään toista mua.